Saksan aseteollisuus 1939–1945
Yleistä
Saksassa perustettiin lokakuussa 1939 puolustustalous- ja varusteluvirasto (Wehrwirtschafts- und Rüstungsamt), jonka päälliköksi määrättiin kenraali Georg Thomas. Virasto määräsi tärkeiden raaka-aineiden, kuten teräksen, öljyn ja bensiinin jakamisesta eri teollisuushaarojen kesken. Lokakuussa 1940 perustettiin aseistuksen ja ampumatarvikkeiden ministeriö (Ministerium für Bewaffnung und Munition). Sen päälliköksi määrättiin Fritz Todt.
Toisen maailmansodan aikana Saksan sotateollisuutta alettiin tehostaa toden teolla vasta 10.1.1942, kun havaittiin, että loputtomilta vaikuttavat resurssit omaava Neuvostoliitto ei ollutkaan helposti lyötävissä. Lisäksi nyt vastassa oli myös valtavat resurssit omaava Yhdysvallatkin. Tässä vaiheessa Saksassa valmistettiin runsaasti ns. siviilituotteita, sillä Saksan siviili kulutustavaroiden tuotanto oli laskenut vuoden 1940 tasosta vain 3%.
Albert Speer
Keväällä 1942 Saksan aseteollisuuden johtoon nousi Albert Speer, entisen johtajan Fritz Todtin kuollessa 8.2.1942. Speer alkoi järkeistää Saksan tuotantoa ja otti tehtaisiin töihin huomattavat määrät sotavankeja. Vuoden 1942 alussa vankeja oli työssä noin 150 000, mutta jo vuotta myöhemmin yli 500 000. Elokuussa 1944 oli 33 % sotavangeista määrätty työtehtäviin, eli noin 630 000 henkilöä. Tietenkään pelkkä vankien käytön kasvattaminen ei selitä nopeasti nousseita tuotanto lukuja, mutta hyvä apuna ne olivat.
Albert Speerin keinot tuotannon nostamiseksi
- • vielä vuonna 1941 korkeana pidetyn siviilituotannon voimakas rajoittaminen
- • Speer sai vapaalla johtamistyylillä talousjohtajat puolelleen
- • ulkomaisen työvoiman hankinta, niin paljon kuin rahalla sai houkuteltua
- • työttömiksi ilmoittautuneille töihin lähtöpakko
- • sotavankien laaja käyttö varusteluteollisuudessa
Albert Speerin mukaan Saksa olisi kyennyt jo vuonna 1940 saavuttamaan vuoden 1944 tuotantoluvut, jos valtakunnan resurssit olisi mobilisoitu kunnolla.
Saksan valtakunnan propagandaministeri Joseph Göbbels piti 18.2.1943 Berliinin urheilupalatsissa, kuuluisan puheen totaaliseen sotaan siirtymiseksi. Tällä tarkoitettiin Saksan kaikkien voimavarojen valjastamista sodankäynnin hyväksi. Tämän johdosta perustettiin keväällä 1943, pian Stalingradin tappion jälkeen 20 uutta divisioonaa. Vuoden 1943 aikana perustettiin kaikkiaan 54 uutta divisioonaa, joihin kutsuttiin 200 000 miestä, lähinnä miehitetyiltä alueilta. Tällä pyrittiin estämään miesvoiman irrottaminen teollisuudesta. Uusien divisioonien suuren määrän sijaan olisi ollut tärkeämpää ja tehokkaampaa saattaa rintamalla jo taistelevat vajaavahvuiset divisioonat määrävahvuuteensa. Samalla vanhat veteraanit olisivat voineet opastaa uusia tulokkaita.
Totaaliseen sotaan siirtyminen ei kuitenkaan ollut täydellistä, sillä vielä vuoden 1944 alussa kulutustavaroiden tuotanto oli yhä 93 % rauhanajan tasosta. Varsinaiseen totaaliseen liikekannallepanoon ja niin sanottuun totaaliseen sotaan päästiin vasta heinäkuussa 1944, kun sodan ratkaisu oli jo oikeastaan tapahtunut. Saksa halusi välttää ensimmäisen maailmansodan lopun kotirintaman romahtamisen. Tämän vuoksi elintaso eli kulutustavaroiden saatavuus, ei saanut laskea liian alas. Tuotannon tunnuslause olikin ”Kanonen und butter” – tykkejä ja voita. Esimerkkinä kulutustuotteiden valmistuksesta mainittakoon, että vielä vuonna 1943 valmistettiin 4 800 tonnia hiusvettä.
Totaalinen sota tarkoitti mm. seuraavaa
- - otettiin käyttöön 60-tuntinen työviikko
- - matkustamisoikeutta rajoitettiin
- - sanoma- ja aikakauslehtiä lakkautettiin
- - postinjakelua ja kouluopetusta supistettiin
- - naisille määrättiin työvelvollisuus
- - juhlat ja pääosa ajanvietteestä kiellettiin
Albert Speer perusti 4.9.1943 suunnitteluviraston (Planungsamt), jonka tehtävänä oli talousorganisaation yleissuunnittelu. Viraston johtajaksi määrättiin Hans Kerl. Käytännön työtä johti Varusteluesikunta (Rüstungsstab), jonka johtajana toimi Di Karl Saur. Esikunta asetti kutakin tuotanto-ohjelmaa varten oman toimiston, kuten aseohjelma (Waffenprogram), panssariohjelma (Panzerprogram) ja ammusohjelma (Munitionsprogram). Maaliskuun 1944 alussa Albert Speer asetti erillisen ”hävittäjäesikunnan” (Jägerstab) johtamaan hävittäjälentokoneiden tehostettua tuotantoa.
Saksa jatkoi edelleen uusien divisioonien perustamista. Vuoden 1944 kesäkuun ja joulukuun välisenä aikana perustettiin kaikkiaan 83 uutta divisioonaa. Syyskuussa 1944 perustettiin Volkssturm eli Kansannostoväki, joka perusti kansankrenatööridivisioonia (Volksgranadier-Division). Näihin, pääasiassa huonosti varustettuihin divisiooniin värvättiin 16–60-vuotiaita mieshenkilöitä. Koko miespuolinen väestö (16–60-vuotiaat) kuuluivat värvättäviin. Tätä värväystä helpotti merkittävästi, 20.7.1944 Reichskanzler Adolf Hitlerin attentaatti yrityksen jälkeen hyväksyttiin naisten työvelvollisuus.
Aseteollisuuden merkitys
Sodissa kilpaillaan myös sotatarviketuotannon määrissä. Se osapuoli joka tuottaa enemmän, on yleensä pitkässä juoksussa, tavalla tai toisella niskanpäällä. Toisessa maailmansodassa liittoutuneet käytännössä jyräsivät Saksan massatuotannollaan. Loppujen lopuksi Saksan hyvin koulutettuja ja aseistettuja joukkoja oli aivan liian vähän. Menestyksellisen alun jälkeen, Saksa hävisi lopulta taistelut aseistettujen sotilaiden määrässä, mutta myös valmistettujen aseiden osalta. Käytännössä Saksa jyrättiin massatuotannolla ja moninkertaisilla sotilasmäärillä.
Nerokkaimmatkaan kenraalit ja urheimmatkaan sotilaat, eivät lopulta voi mitään sille, että vihollinen jyrää kaiken valtavalla mies ja materiaaliylivoimalla. Lännessä varsinkin liittoutuneiden murskaava ilmaylivoima oli ratkaisevassa osassa. Esimerkiksi Normandiassa saksalaisten panssaridivisioonat käytännössä pommitettiin hajalle. Ilmapommitukset vaikuttivat ratkaisevasti myös asetuotantoon ja rautatiekuljetuksiin.