Sota-ajan tapahtumat Kuusamo–Kiestinki suunnalla 1941–1944
Kuusamon
sotahistorian
tutkimusryhmä
Olemme tutkineet Kuusamo-Kiestinki suunnan historiaa,
jo vuodesta 1999 alkaen. Tarkoituksena on koota kyseisen alueen koko
sotahistoria, tälle verkkosivustolle.
Sotatoimialue
Kuusamo-Kiestinki
Sivustolla esitellään sotatoimialueen, kylät, maantiet, vaarat, vesistöt, sillat yms. Tarkoituksena on helpottaa lukijaa hahmottamaan tapahtumien paikat entistä paremmin...
Joukko-osastot
Kuusamo-Kiestinki suunnalla 1941–1944 toimineiden suomalaisten, saksalaisten ja neuvostoliittolaisten joukkojen lyhyet historiikit.
Taistelukalusto
Taistelukaluston esittely: lentokoneet, panssarivaunut, tykit, kranaatinheittimet, panssarintorjuntatykit, ilmatorjuntatykit ja käsiaseet.
Jatkosodan tapahtumia - osa 1
Hitlerin vierailu Suomessa 4.6.1942
Saksalaisten yhteyskenraalina Suomessa toiminut jalkaväenkenraali Waldemar Erfurth, sai toukokuussa 1942 Hitleriltä kyselyn, jossa tiedusteltiin, onko Mannerheim taiteen kerääjä, millainen taidemaku, jotta osattaisiin valita 75-vuotislahjaksi oikeanlainen taulu. Tästä lahjaideasta kuitenkin oli jostain syystä luovuttu ja Hitler päätti lahjoittaa kuvan itsestään, sekä kolme Steyr-maastoautoa.
Hitlerin autonkuljettaja SS-Obersturmbannführer Erich Kempka oli 26.5.1942 saapunut Vaasan satamaan neljän aliupseerin kanssa. He toivat mukanaan kolme Steyr-maastoautoa. Komennuskunta ajoi autot 27.5. Helsinkiin ja 2.6. edelleen Immolaan, valmiiksi Mannerheimille luovuttamista varten.
Saksasta tiedettiin kyllä odottaa korkean tason vierailua, mutta oli arveltu että vierailulle saapuu sotamarsalkka Wilhelm Keitel ja korkeintaan valtakunnanmarsalkka Hermann Göring voisi tulla, koska hän on entuudestaan Mannerheimille tuttu. Erfurth sai turvallisuussyistä tiedon Hitlerin Suomen vierailusta vain päivää ennen saapumista ja hän puolestaan sai luvan tiedottaa asiasta suomalaisia, vasta 15 tuntia ennen saapumista.
Tästä tietämättä marsalkka Mannerheim oli itse päättänyt olla viettämättä juhlapäiväänsä ja ilmoitti olevansa 4.6.1942 tarkastusmatkalla rintamalla. Presidentti Risto Ryti oli kuitenkin pyytänyt päästä onnittelemaan armeijan ylipäällikköä. Tapaamispaikaksi oli sovittu Enson Kaukopään tehtaiden sivuraide Immolassa. Tarkoitus oli, että Mannerheim saapuu paikalle junallaan Mikkelistä ja Ryti junalla Helsingistä.
Hitlerin pääadjutantti kenraalimajuri Rudolf Schmundt saapui 2.6.1942 klo 18.10 Mikkeliin, tapaamaan kenraali Erfurtia ja ilmoitti, että valtakunnankansleri Adolf Hitler saapuu onnittelemaan asevelimaan ylipäällikköä. Turvallisuus syistä, Hitlerin saapuminen piti pitää toistaiseksi salassa. Asiasta sai informoida suomalaisia, vasta iltapäivällä 3.6.1942. Suomalaisille ilmoitus tuli yllätyksenä, mutta Hitler päätettiin ottaa vastaan arvokkaasti, yhtään nöyristelemättä.
Mannerheimin erikoisjuna lähti illalla klo 21.30, Mikkelistä kohti Imatraa. Samassa junassa matkusti myös jalkaväenkenraali Waldemar Erfurth. Mannerheimin junan päällikkönä toimi reservin luutnantti Birger Hagström, joka oli kokenut rautatieläinen. Junassa kulki mukana Mannerheimin käyttöön varattujen vaunujen lisäksi myös ilmatorjuntavaunu, sekä usein ajoneuvojenkuljetusvaunuja. Esimerkiksi Adolf Hitlerin Mannerheimille lahjoittama Mercedes 770F W150 Cabriolet oli toisinaan mukana.
Aamulla 4.6. juna oli Immolassa ja Mannerheim nautti aamiaisen junassaan. Aamulla saapui myös juna Helsingistä, mukanaan presidentti Ryti ja hallituksen onnitteluseurue. Mannerheim kävi aamulla tervehtimässä presidentti Rytiä, tämän salonkivaunussa. Salonkivaunussa Ryti ja hallituksen edustajat onnittelivat Mannerheimiä. Samalla Ryti ilmoitti Mannerheimille, että hänelle on nyt annettu Suomen marsalkan arvo.
Tämän jälkeen paikalle saapui runsaasti saksalaisia upseereita, joukossa Rovaniemeltä Saksan Lapin armeijan (AOK Lappland) komentaja Eduard Dietl, joka oli juuri ylennetty kenraalieverstiksi (Generaloberst), sekä 5. ilma-armeijan (Luftflotte 5) komentaja Generaloberst Hans-Jürgen Stumpff. Saksasta saapui Reichsmarschall Hermann Göringin edustajana, General der Flieger Hans-Georg von Siedel.
Lentomatka Itä-Preussista Immolaan
Valtakunnankansleri A. Hitler siirtyi aamulla 4.6.1942 Sudenpesästä, lähellä sijaitsevalle Wilhelmsdorfin sotilaslentokentälle, Itä-Preussissa. Kentällä häntä odotti nelimoottorinen Focke-Wulf 200 C-3/U9 Condor -erikoiskone (WNr.137, KE-IX). Koneen pilottina toimi Hitlerin päälentäjä SS-Oberführer Hans Baur. Baur oli testannut koneen jo aiemmin aamulla ja todennut jumittamisongelman jarruissa. Tämän vuoksi jarrut irrotettiin ja asennettiin uudelleen. Ilmeisesti Condor C-3/U9 oli kuitenkin varakone, sillä Condor-koneessa, joka oli saanut nimen Max Immelmann III, oli asennettu Hitlerille erikoisistuin. Erikoisistuimen selkänoja oli vahvasti panssaroitu ja sen alla oli luukku, josta koko istuin voitiin pudottaa hätätilassa taivaalta. Tällöin penkin sisään asennetun laskuvarjon tuli avautua automaattisesti.
Condor-kone nousi aamulla siis aamulla 4.6.1942 Wilhelmsdorfista, yhdessä Heinkel He 111 -koneen kanssa ja niitä saattoi neljä Messerschmitt Bf 109 hävittäjää. Lähtö tapahtui jarruvian vuoksi 20 minuuttia myöhässä. Hitlerin koneessa oli mukana mm. sotamarsalkka Wilhelm Keitel ja suomalainen yhdysupseeri kenraaliluutnantti Paavo Talvela. Riian yllä Messerschmitthävittäjät menivät laskuun ja tilalle tuli saattajiksi, toiset neljä Messerschmitt Bf 109 hävittäjää. Malmin lentokentän yllä neljän suomalaisen Brewsterhävittäjän (LLV 24), tuli kohdata Hitlerin Condor-kone, samalla saksalaiset Messerschmitt Bf 109 hävittäjät menivät laskuun Malmille. Messerschmitthävittäjät tankattiin ja ne jäivät odottamaan Hitlerin paluumatkaa.
Suomalaiseen saatto-osastoon kuului luutnantti J. Savonen, lentomestari V. Rimminen, luutnantti H. Wind ja kersantti T. Järvi. Wind ja Järvi kuitenkin eksyivät huonossa säässä pilviin ja menivät laskuun Vesivehmaan lentokentälle. Hitlerin Condor-konetta sekä mukana ollutta Heinkel He 111 -konetta saattoi lentomestari Rimminen ja luutnantti Savonen. Koneet lensivät Malmin lentokentän jälkeen todella matalalla, vain noin 50–100 metrissä. Tässä vaiheessa Baur joutui turvautumaan mittarilentoon, koska maa ei näkynyt kuin ajoittain. Lentosää kuitenkin parani Kouvolan tietämillä.
On väitetty, että Hitlerin kone oli vähällä törmätä Imatran Kaukopäähän vuonna 1935 rakennetun Enso-Gutzeitin tehtaan, 126 metriä korkeaan savupiippuun. Tämä väite pohjautuu suomalaisen hävittäjä-ässä Hans Windin elämänkertaan, joka ilmestyi vuonna 1984. Siinä Wind kertoo, että Hitlerin Condor-koneen siipi meni sumussa vain noin 20 metrin päästä Kaukopään tehtaan piipusta. Törmääminen piippuun, olisi merkinnyt koneen tuhoutumista.
Hans Baur oli kuitenkin käynyt Immolassa samalla Condor-koneella jo 26.5.1942, ns. valmistelevalla matkalla, joten Immola oli hänelle tuttu paikka. Jukka Partasen tutkimuksen mukaan Condor-kone kaartoi Immolan kentälle idästä, Immolanjärven kautta, jolloin Kaukopään tehtaan piippu jäi kauas, jopa noin kahden kilometrin päähän.
Hans Baur kyllä teki testilennon, koneelle tehdyn jarruremontin jälkeen. Silloin kone kyllä lensi läheltä piippua, mutta silloinkaan ei ollut mitään vaaratilannetta. Suomalaiset olivat hävittäjäsaaton lisäksi, tuoneet Tampereelta ilmatorjuntapatteriston, suojaamaan Immolan lentokenttää vierailun ajaksi.
Pentti Mannisen tarkasti dokumentoimassa tutkimuksessa, Suomen ilmailuhistoriallisessa lehdessä, ei kuitenkaan tällaista mainita. Finlandia-katsauksen uutisfilmistä ja valokuvista on havaittavissa, että Immolassa sää oli parempi. Lisäksi Wind oli tässä vaiheessa Vesivehmaalla, ei Immolassa. Vesivehmaalle menneet Wind ja Järvi lensivät iltapäivän aikana Immolaan ja olivat saattamassa Hitlerin Condor-konetta sen paluumatkalla.
Kun Hitlerin Condor-kone laskeutui klo 12.25 Immolan lentokentälle, syttyi koneen vasemman laskutelineen jarrut tuleen. Hitlerin laskeutuessa koneesta, nousi jarruista paksu savu. Tällöin ripeä suomalainen kenttähenkilökunta; konetarkastaja Erkki Wegelius, vääpeli Arvi Kyykkä ja kersantti Bruno Nyberg ryntäsivät sammuttamaan jarrupalon sammuttimella.
Vastaanotto Immolassa
Immolan lentokentällä oli vastassa Suomen sotilas- ja poliittista johtoa, sekä saksalainen sotilasdelegaatio. Hitlerin tullessa koneesta ulos, tervehti häntä ensimmäisenä presidentti Risto Ryti. Lentokentälle oli koottu vaatimaton kunniakomppania lentorykmentti 3:n lentomekaanikkokurssin oppiliasta. Soittokuntaa ei ollut ja lippusalossa oli vain yksi Saksan valtakunnanlippu.
Kunniakomppanian tarkastamisen jälkeen siirtyivät Hitler ja Ryti, Mannerheimin panssaroidulla Mercedes-Benz 770 Offener Tourenwagen -autolla, muutaman kilometrin matkan Vuoksenniskan lähistöllä olevalle Enso-Gutzeit oy:n Kaukopään tehtaan ratapihalle. Auton Mannerheim oli saanut Hitleriltä lahjaksi joulukuussa 1941. Auton kuljettajana toimi Kauko Ranta.
Kaukopään ratapihalla vieraita odotti kaksi junaa. Mannerheim oli tullut 15 vaunuisella junalla edellisenä päivänä päämajasta, Mikkelistä. Presidentti Rytin johtama valtiovallan onnitteluseurue oli puolestaan tullut toisella junalla Helsingistä.
Kun Mercedes saapui ratapihalle, nousivat Hitler ja Ryti autosta ja kävelivät muun seurueen kanssa junavaunuille ja tapasivat siellä Mannerheimin. Hitler kätteli Mannerheimiä, jolla on hansikkaat kädessä. Yleensä hansikkaat kohteliaisuus syistä riisutaan käteltäessä, mutta on arveltu että Mannerheim näin kunnioitti Hitlerin eräänlaista bakteerikammoa. Toisaalta, esimerkiksi Mannerheimin vastavierailun aikana 27.6.1942, ei tätä etiketin vivahdetta noudatettu, Mannerheim ja saksalaiset upseerit käyttelevät ongelmitta hansikkaat kädessä.
Onnittelujen ja tervehdysten jälkeen Mannerheim, Hitler, Ryti ja Rangell kiipesivät junaan salonkivaunun ovesta. He siirtyivät edelleen ravintolavaunuun, jossa Hitler keskusteli Suomen hallituksen jäsenten kanssa ja siirtyi ilmeisesti sitten takaisin Mannerheimin luo salonkivaunuun.
Salonkivaunussa Hitler ojensi Mannerheimille Saksan valtakunnan virallisena lahjana, Saksan kotkan ritarikunnan kultaisen suurristin, sekä taidokkaasti nahkaisiin kansiin verhotun luovutuskirjan. Hitler lahjoitti myös kookkaan muotokuvan itsestään, johon oli liitetty hopealevy, jossa teksti; ”Dem Feldmarschall Des Finnischen Freiheitskampfes Freiherr Mannerheim zum 75 Geburtstag in herzlichster Verehrung”. Ilmeisesti Hitler luovutti tässä yhteydessä vielä suuren viinilaatikon.
Salonkivaunusta Mannerheim ja Hitler siirtyivät nopeasti kyhättyä lankkusiltaa myöten, jota muutamat sotilaat käsin tukivat, läheiselle metsätielle. He kävelivät metsätietä pitkin, missä heitä jo odottivat suomalaiset ja saksalaiset upseerit pitkässä rivissä, valmiina esittelyyn.
Esittelyrivistöön oli myös saapunut Saksan Lapin armeijan (AOK Lappland) komentaja Generaloberst Eduard Dietl, joka oli juuri ylennetty. Narvikin sankari Dietl, sai Hitleriltä vierailun aikana lämpimän vastaanoton. Dietl sai ilmeisesti juuri tässä yhteydessä Hitleriltä tiedon, että hänet oli ylennetty Generaloberst arvoon.
Suomalaisten upseerien rivistön lopussa oli Mannerheim-ristin ritari nro 36, kersantti Aarne Voutilainen, joka oli kutsuttu pikakomennukselle ensin Mikkeliin ja sitten sieltä suoraan Immolaan. Hänen tuli edustaa Mannerheim-ristin ritareita.
Upseereiden esittelyn jälkeen, Saksan valtakunnankansleri Adolf Hitler lahjoitti marsalkka Mannerheimille kolme Steyr 1500 A/02 Kommandeurwagen Kfz.21 -maastoautoa (rek. SA 28300, 28301 ja 28302). Hitlerin henkilökohtainen autonkuljettaja SS-Obersturmbannführer Erich Kempka oli tuonut täysin varustellut Steyr-maastoautot Immolaan, jo pari päivää ennen Mannerheimin syntymäpäivää. Autoissa oli paikoillaan, jopa apukuljettajan istuimen taakse kiinnitettävät MP 40 konepistoolit, lippaineen.
Kättelyiden aikana Waldemar Erfurth sai sähkeen, jossa ilmoitettiin, että keskusturvallisuusviraston (RSHA) päällikkö SS-Obergruppenführer Reinhard Heydrich, oli kuollut murhayrityksessä 27.5.1942 saamiinsa vammoihin. Hitlerin pääadjutantti Schmundt otti sähkeen ja kertoi näyttävänsä sen Hitlerille vasta paluumatkan aikana. Huonon uutisen, ei haluttu vaikuttavan tapaamiseen.
Esittelyn jälkeen Hitler palasi salonkivaunuun, jossa hän keskusteli henkilökohtaisesti presidentti Risto Rytin kanssa. Keskustelussa Hitler valitteli, ettei voinut talvisodan aikana auttaa Suomea, Ribbentrop-sopimuksen vuoksi. Ryti oli valitellut erittäin tiukkaa elintarviketilannetta Hitlerille, joka nyt lupasi Suomelle elintarvikeapua. Hitler oli todennut, että saksalaisten vähistä varoista voidaan vähentää sen verran, että niistä riittää suomalaisillekin. Keskustelun jälkeen Hitler ja Ryti siirtyivät Mannerheimin seuraan juhlalounaalle ravintolavaunuun. Aluksi juna ajettiin hieman taaksepäin, suunnilleen nykyisen Stora Enson puuportin kohdalle, hieman rauhallisempaan paikkaan. Ravintolavaunujen ikkunoista näkyi Saimaan ranta. Ilmeisesti vain tärkeimmät vieraat lounastivat junassa, osa lounasti joka tapauksessa Immolan upseerikerholla, koska koko seurue ei junaan olisi mahtunut. Tarjoilijat saapuivat junaan Mikkelin Klubi-ravintolasta, kuten todennäköisesti myös junassa tarjoillut ruoat.
Juhlalounas alkoi klo 13.15 ja se tarjoiltiin kahdessa ravintolavaunussa. Mannerheim istui Hitlerin, Rydin ja Rangelin kanssa, vaunun keskivaiheilla olevassa pöydässä. Sotamarsalkka Keitel istui eduskunnan puhemies Hakkilan kanssa ja kenraali Erfurth ulkoministeri Wittingin, Generaloberst Dietlin ja kenraali Heinrichsin kanssa.
Aluksi tarjoiltiin muna-, riisi- ja kaalipiirakoita. Mannerheimille tarjottiin kylmää majoneesilohta ja Hitlerille parsakeittoa, koska hän oli kasvissyöjä. Eversti Bruncrona oli huolehtinut Hitlerin erikoisruokavaliosta. Pääruokana Mannerheim söi täytettyä hanhea ja Hitler puolestaan vihannesvanukasta. Jälkiruokana tarjoiltiin hedelmäsalaattia, mutta Hitlerille se tarjoiltiin ilman Kirschwasser – kirsikkabrandya. Ruokailun astiasto oli tuotu tasavallan presidentin linnasta.
Muiden nauttiessa Dienheimer-valkoviiniä vuodelta 1937, Chateuau Bel-Gir -punaviiniä ja Pommery-samppanjaa, Hitler ilmeisesti joi teetä ja kivennäisvettä. Lounaan jälkeen Mannerheim sytytti sikarin, todennäköisesti juhlatilaisuuksiin varatun aidon kuubalaisen sikarin, vaikka tiedossa oli, ettei Hitler sietänyt polttamista hänen läsnä ollessaan. Kun Mannerheim poltti sikaria, myös muutamat suomalaiset ja saksalaiset upseerit tupakoivat. Hitler ei sikarin poltosta sanonut mitään.
Lounaan jälkeen marsalkka Mannerheim, valtakunnankansleri Hitler, sotamarsalkka Wilhelm Keitel ja presidentti Ryti siirtyivät ravintolavaunusta, salonkivaunuun yksityiseen keskusteluun.
Yleisradion ääniteknikko Thor Damen oli asettanut mikrofonin junavaunun hattuhyllylle ennen Hitlerin saapumista. Toisen tiedon mukaan mikrofoni oli asennettu jo, ennen kuin Hitlerin tulosta edes tiedettiin. Joka tapauksessa noin 11 minuuttia keskustelusta tallentui nauhalle, joka oikeastaan oli Hitlerin monologi.
Tallenteen alussa Hitler ja Mannerheim keskustelevat talvisodasta ja Neuvostoliiton valtavasta sotamateriaalin tuotantokyvystä. Hitler kertoi keskustelun aikana, kuinka ällistynyt hän oli Neuvostoliiton sotateollisuuden vahvuudesta. Neuvostotankkeja oli tuhottu jo 34 000, mutta uusia vain tuli taisteluun. Tämän jälkeen Hitler kertaa sodan vaiheita, aina kesään 1942 asti.
Samalla Hitler myös valittelee Saksan panssarijoukkojen ja lentoaseen suunnatonta polttoaineen kulutusta. Hän toteaakin, että ilman Romaniasta saatavaa öljyä, ei Saksa voisi käydä sotaa.
Keskusteluiden äänittäminen päättyi, kun tiedostuspäällikkö majuri Kalle Lehmus katkaisi sen. Hitlerin yksityiskeskustelujen äänittäminen oli ankarasti kiellettyä.
Tallenteen aitoudesta on ollut sodan jälkeen keskustelua, sillä Hitlerin henkivartija SS-Oberscharführer Rochus Misch (1917–2013) toteaa kuunneltuaan tallenteen seuraavaa; ”hän puhuu normaalisti, mutta minulla on ongelmia äänen sävyn kanssa ja intonaatio ei ole aivan oikea. Välillä vaikuttaa oikealta, mutta välillä ei. Minulla on tunne, että joku yrittää imitoida Hitleriä, se todellakin kuulostaa kuin joku imitoisi Hitleriä”.
Onko tallenne täysin varmasti aito, on mahdotonta sanoa, mutta ei ole syytä, miksi suomalaiset olisivat nähneet tavattomasti vaivaa ja väärentäneet tallenteen, varsinkaan puolustusvoimien toimesta.
”En saattanut uneksia, että kohtalo toisi minut Suomeen näissä olosuhteissa. Sota, jossa nyt olemme yhdessä, ei ollut Saksan tarkoitus ja voin sanoa, että sitä ei ollut valmisteltu.” Adolf Hitler 4. kesäkuuta 1942.
Marsalkka Mannerheim hyvästeli Hitlerin Immolan lentokentällä. Hitler pääsi paluumatkalle klo 18.30, noin kuusi tuntia saapumisensa jälkeen, mikä oli puolitoista tuntia aikataulua myöhässä. Tänä aikana Condor-koneen jarruvikakin oli saatu korjattua. Immolasta Condor-kone lensi Helsinkiin Malmin lentokentän yli, missä odottelevat Messerschmitt Bf 109 hävittäjät liittyivät saattajiksi.
Hitlerin vierailun jälkeen
Hitlerin poistuttua, Mannerheim palasi takaisin junalleen. Siellä hän keskusteli juuri jalkaväenkenraaliksi ylennetyn puolustusministeri Rudolf Waldenin ja presidentti Risto Rydin kanssa. SA-filmillä näkyy tilanne, jossa Mannerheim polttaa sikaria ja Ryti katselee Waldenin kolmatta kaulusleijonaa.
Jalkaväenkenraali Waldemar Erfurth pohti päivän tapahtumia päiväkirjassaan; Istuin marsalkan vieressä, Mannerheim oli mitä parhaimmalla tuulella ja hämmästyttävän virkeä. Kaikki olivat vahvasti vaikuttuneita Hitlerin vierailusta, joka oli ollut päivän kohokohta. Mannerheim tiivisti arvionsa sanoiksi: "Hän oli todella ilmiö"... istuimme vilkkaasti keskustellen sekä viskiä ja soodaa nauttien puoleen yöhön asti. Erfuth luovutti tässä yhteydessä Mannerheimille muistoksi kirjansa ”Überraschung im Kriege” eli suomeksi: Yllätys sodassa. Sitten Mannerheim nousi ylös, ja me muutkin vetäydyimme makuuvaunuosastoihimme”.
Leikattu Konjakki
Ylipäällikkö C.G.E. Mannerheimin 75-vuotissyntymäpäivään liittyy myös Puolustuslaitos-alkoholituote, Leikattu konjakki, joka esiteltiin ensi kerran 4.6.1942.
Leikattu Konjakki oli vuonna 1942 konjakin ja vodkan sekoitetta, siitä nimityskin Leikattu konjakki. Tätä alkoholijuomaa valmisti sota-aikana Lignell &
Piispanen Kuopiossa.
Mannerheim oli asettanut merkkipäivänsä kunnioittamisen yhdeksi vaatimukseksi, että jokainen rintamamies saa normaalia paremman aterian ja virallisen annosviina
määrän, eli 10 cl kokoisen syntymäpäiväryypyn. Tämä tarkoitti, että yksi Leikattu konjakki pullo (50 cl), jaettiin viiden miehen kesken. Annoksia jaettiin 4.6.1942
kaikkiaan 476 486 kappaletta ja niiden hinnaksi muodostui 6,5 miljoonaa silloista Suomen markkaa.
Sota-ajan olosuhteissa, kaikille ei kuitenkaan Leikattua Konjakkia riittänyt, joten ryyppy saattoi olla mitä tahansa alkoholia, kuten Pöytäviinaa, Vaakunaviinaa
tai Rommiviinaa.
Leikattu konjakki lanseerattiin uudelleen markkinoille 4.6.2017, Mannerheimin 150-vuotissyntymäpäiville. Tuote on uudistettu ja makukin hieman aiempaa parempi,
nykyajan parempien raaka-aineiden ansiosta. Puolustuslaitos leikattua konjakkia valmistaa Puolustuslaitos Beverages, Helsingissä. Maustetut vodkat, kuten Leikattu
Konjakki, tarjoillaan snapseina, jäähdytettynä 4–6 asteiseksi.
Lähdeluettelo
- Mannerheim ja Hitlerin kaksi kohtaamista, Ilta-Sanomat, 21.2.2011
- Hitleriä kuljettaneen Condor-erikoiskoneen väitettiin olleen lähellä täystuhoa…, url: https://www.is.fi, 4.6.2017
- Waldemar Erfurth päiväkirja
- Suomen kuvalehti, n:o 24, 13.6.1942
- Mannerheim ja Hitler, Jukka Partanen, 2012
- Mit Mächtigen zwischen Himmel und Erde, Hans Baur, 1975
- Hitlerin lentokoneen salaisuudet, url: https://www.iltalehti.fi, 1.9.2018
- Puolustusvoimat päivitti kuva-arkistoaan: Adolf Hitlerin Suomen-vierailu…, url: https://www.yle.fi, 26.8.2018
- Ilta-lehti Historia, Suomi 100, Hitler ja Suomi, 2017
- Yleisradion julkaisusarja II 1966, Eero Saarenheimo
- Hitlerin ja Mannerheimin ruokalista Imatralla selvisi, Etelä-Saimaa, 20.2.2019
- Kotialbumissa Mannerheim ja Hitler, Turun Sanomat, 6.1.2008
- Ylipäällikön juna. Mannerheimin junan matkat 1939-1946, Kari Salo, 2018