Mosin-Nagant M1891

Yleistä

Keisarillinen Venäjä järjesti 1890-luvun alussa asesuunnittelukilpailun, vanhan Berdan-kiväärin korvaamiseksi. Kilpailun voitti kapteeni Sergei Ivanovich Mosinin pulttilukkoinen Mosin-Nagant m/1891 (Винтовка Мосина), jonka kaliiperi oli 7.62x54R. Aseesta tuli puna-armeijan palvelusase vuonna 1891. Aseen hieman erikoinen nimitys "kolmen linjan kivääri" (Трёхлинейная винтовка), tulee aseen kaliiperista. Vanhan Venäjän vallan aikaisen pituusmittayksikön, kolme linjanmittaa on kolme tuuman kymmenystä, eli 2,54 mm / 10 x 3 = 7.62 mm.

Piippu

Mosin-Nagant M1891 kiväärin piippu on 800 mm pitkä, josta rihlattua osuutta 745 mm. Piipun sisällä on neljä oikeakätistä 0,145 mm korkeaa rihlapalkkia. rihlannousu on 240 mm, joten rihlat tekevät kolme kierrosta piipun mitalla (tästä nimitys kolmen linjan kivääri). Piipun ulkomuoto on eteenpäin oheneva kartio.

Takatähtäin

Aseen takatähtäimenä on ns. porras-kehystähtäin. Tähtäimen kohdistusalue on 300–2275 m. Tähtäimen rungon vasemmalla puolella on tähtäin asetusten portaittaiset merkinnät (4, 6, 8, 10 ja 12). Lukemat tarkoittavat satoja arsinoita (1 arsina = 71,12 cm). Tähtäimen oikealla puolella merkinnät (3, 4, 5 1/2, 7 ja 8 1/2) jotka tarkoittavat satoja metrejä. Kun aseella ammutaan kauemmaksi kuin 850 metriä, nostetaan tähtäintanko pystyasentoon.

Tekniset tiedot

	Mosin-Nagant M1891


	- tyyppi	sotilaskivääri
	- toimintatapa	lippaallinen kertatuli
	- kaliiperi	7,62x54R
	- piipun pituus	800 mm
	- piipun rihlat	4 oikeakätistä
	- putken elinikä	-
	- aseen pituus	1 308 mm
	- paino	4,3 kg
	- tähtäinlaite	avotähtäimet
	- ammustyypit	FMJ
	- luodin lähtönopeus	786–865 m/s
	- tulinopeus	n. 10 lk./min
	- tehokas kantama	n. 350–800 m
	- maksimi kantama	n. 2 500 m
	- patruunasyöttö	makasiini 5 patr.
	- valmistus vuodet	1918–1931
	- valmistus määrä	yli 11 miljoonaa
	- valmistaja	Tula, Izhevsk ja Siestarjoki
	- hinta	-

Tuotanto

Mosin-Nagant M1891 kivääriä valmistettiin Venäjällä kolmessa tehtaassa: Tula, Izhevsk ja Siestarjoki. Aseiden valmistusta varten tehtaille hankittiin uudet koneet Englannista, Ranskasta, Belgiasta ja Sveitsistä. Kiväärin valmistus aloitettiin Tulan tehtaalla vuonna 1892. Saman vuoden aikana valmistui ensimmäinen erä, 1 439 asetta. Vuonna 1893 tuotanto nousi 193 323 aseeseen. Vuoteen 1896 mennessä oli kolme tehdasta valmistanut kaikkiaan 1 470 470 kivääriä. Tämän alkupyrähdyksen jälkeen tuotantoa hieman jarruteltiin ja vuoteen 1905 mennessä oli valmistettu 1 869 305 kivääriä.

Ranskalainen Chatellerault-tehdas valmisti vuosina 1893–1895 pähkinäpuisella tukilla varustettuna 503 539 kivääriä. Nämä aseet toimitettiin Venäjän tsaarin armeijalle. Tämän vaiheen jälkeen vuosina 1907–1910 suunniteltiin aseeseen lukuisia muutoksia. Muutoksista huolimatta ase säilytti entisen nimensä. Venäjän armeijan suorittamien asehuoltojen yhteydessä vanhat aseet muutettiin vuoden 1910 mallin mukaisiksi. Tästä johtuen vuosina 1892–1910 valmistettuja aseita on alkuperäisessä kuosissa vähän.

Ensimmäisen maailmansodan alkaessa Venäjän armeijalla oli 4 652 000 Mosin-Nagant M1891 kivääriä. Tuotantoa kiihdytettiin jälleen asepulan vuoksi sodan aikana seuraavasti;

1914, 278 000 kpl
1915, 860 000 kpl
1916, 1 321 000 kpl
1917, 1 120 000 kpl

Lisäksi venäläiset saivat sodan aikana, Yhdysvalloissa valmistettuja Mosin-Nagant kivääreitä. Yhdysvaltalaiset asetehtaat Remington Armory ja New England Westinghouse valmistivat kivääriä vuosina 1915–1917. Nämä aseet on poikkeuksetta varustettu pähkinäpuisella tukilla. Tsaarin armeijan noin kahden miljoonan aseen tilauksesta, ehti Westinghouse toimittaa 225 260 kivääriä ja Remington 131 400 kivääriä, eli yhteensä 356 660 kpl. Mosin-Nagant M1891 oli ensimmäisen maailmansodan aikana eniten valmistettu kiväärimalli.

Sodan jälkeen Tulan, Izhevskin ja Siestarjoen tehtaat jatkoivat M1891-kiväärin valmistusta, tosin nyt neuvostovallan alaisuudessa. Asetta valmistettiin aina vuoteen 1931 asti, kunnes Mosin-Nagant M1891-30 syrjäytti sen.