Mauser K98k

Yleistä

Mauser-asetehtaalla suunniteltiin vuosina 1896–1898 Karabiner K98 kivääri. Aseesta tuli pian keisarillisen Saksan armeijan pääpalvelusase. 1930-luvun alkupuolella kivääri havaittiin hieman vanhanaikaiseksi. Todettiin, että täysin uutta asetta ei tarvitse suunnitella, vaan pyrittiin pienin muutoksin parempaan lopputulokseen.

Uusi Karbiner 98 Kurz (Mauser K98k) kivääri palveli toisessa maailmansodassa Saksan armeijan pääpalvelusaseena, osoittautuen erinomaiseksi ja luotettavaksi taisteluvälineeksi. Mauseria pidetään yleisesti yhtenä maailman parhaana sylinterilukkoisena sotilaskiväärinä.

Rakenne

Karabiner K98k onkin parannettu versio keisarillisen Saksan armeijan K98-kivääristä. Ero suorituskyvyssä oli huomattava, verrattuna suhteellisen pieniin ulkoisiin muutoksiin. K98-kivääriin tehdyt muutokset koskivat piipun ja etutukin lyhentämistä, sekä lukkotapin kääntämistä alas. Saksalaisen määritelmän mukaan kiväärin virallinen nimi oli 7.92 mm Kar 98k. Nimessä kirjaimet "Kar" tulevat sanasta Karabiner, numero 98 on asemalli ja kirjain "k" tulee saksan kielen sanasta "Kurz", eli lyhyt.

600 mm pitkän piipun sisäpinnalla on neljä oikealle kääntyvää rihlapalkkia. Takatähtäin on säädettävissä aina 2 000 metriin asti. Nopein tapa ladata aseen makasiini, on käyttää viiden patruunan patruunakampaa, jonka avulla voi painaa kerralla viisi patruunaa makasiinin sisään.

Tuotanto

Karabiner K98k hyväksyttiin 14.6.1935, Saksan armeijansotavarusteeksi. Mauser oli kuitenkin jo aloittanut tuotannon jo kesällä 1934. Myös Sauer&Sohn aloitti valmistuksen pian Mauserin jälkeen, kesällä 1935.

Asetta valmistettiin vuosina 1939–1945 yhteensä yli 14 miljoonaa kappaletta. Todellista valmistusmäärää tuskin kukaan tietää, sillä osa valmistajien arkistoista tuhoutui sodan aikana. Valmistusmäärä oli suuri, mutta niin oli aseiden hävikkikin. Saksan asevoimat raportoivat helmikuussa 1945, menettäneensä sodan alusta alkaen (1.9.1939) yli kuusi miljoonaa K98k-kivääriä. Aseen valmistus maksoi 70 RM kappaleelta.

Kivääriin tehdyt muutokset:

• • puhdistuspuikko pidennettiin 25 cm:stä 32 cm:iin (1939)
• • etutähtäimen jyvänsuojus lisättiin
• • täyspuiset tukit korvattiin laminaattitukeilla (helpompi valmistaa)
• • valurautainen perälevy korvattiin metallilevystä prässätyllä, kuppimallisella perälevyllä
• • makasiinin alalevyn muotoa muutettiin
• • liipaisinkaaren muotoa muutettiin
• • perinteisestä metalliosien sinistyksestä luovuttiin ja käyttöön otettiin halvempi ja kestävämpi fosfatointi menetelmä

Kivääriin siis lisättiin etutähtäimen jyvän suojus. Vuodesta 1940 alkaen, jyväsuojuksen sai lisättyä jo tehtyihin aseisiin, mikä tiettävästi oli kuitenkin aika harvinaista. Täyspuisista tukeista siirryttiin laminaattitukkiin, koska se oli helpompi valmistaa (ei tarvinnut valita ns. hyvälaatuista puuta). Laminaattitukki ei myöskään kostuessaan vääntyillyt, luonnonpuun tapaan (varsinkin jos puu oli heikkolaatuista). Laminaattitukkiin siirtyminen johti muös perälevyn muutokseen, tasaisesta kuppimalliseen: tämä muoto piti tukin kasassa, vaikka ase olisi jotunut olemaan hyvinkin kosteissa olosuhteissa. HUOM! kokopuusta sorvattuja tukkeja tehtiin kuitenkin rajallinen määrä ja niihin laitettiin kuppimallinen perälevy.

Tekniset tiedot

Valmistajat

Mauser K98k kiväärireitä valmistettiin vuonna 1943 jonkin verran myös SS:n alaisilla keskitysleireillä. Buchenwald (Austloffwerke), Mauthausen / Gusen (Steyr) ja Dachaussa valmistettiin kaikkiaan noin 150 000 - 200 000 Mauser K98k-kivääriä.

Asetta valmistettiin lisenssillä myös Ceskà Zbrojovkan (CZ) tehtaalla Tšekkoslovakiassa, Puolan valtion asetehtaalla Varsovassa sekä Radomin tehtaalla ja Belgiassa Fabrique Nationale d'Armes de Guerre (FN) tehtaalla.

Toisen maailmansodan alkaessa K98k-kiväärejä oli Saksan armeijalla 2 769 533 kappaletta. Sodan aikana aseita valmistettiin yli 11 miljoonaa lisää. Saksalaiset uskoivat kertalaukauskiväärin laittavan käyttäjänsä tähtäämään paremmin kuin, että jos käytössä olisi puoliautomaatti- tai sarjatuliase. Tarkoituksena oli tietenkin säästää rajallisia resursseja, eli saada sama tulos pienemmällä patruuna määrällä.

Saksan lisäksi Mauser K98k kivääriä (tai sen variaatioita) valmistettiin Itävallassa, Belgiassa, Tšekkoslovakiassa, Puolassa, Jugoslaviassa, Espanjassa, Iranissa, Kiinassa, Argentiinassa ja Meksikossa.

Venäläiset varikkokunnostivat tuntemattoman määrän toisessa maailmansodassa sotasaaliiksi saamiaan K98k-kiväärejä. Näiden aseiden piippuihin venäläiset laittoivat omat merkintänsä, kädensuojuksen alle. Alla olevassa kuvassa ensimmäinen merkki on Venäjän valtion tarkastuskeskuksen leima, merkintä "08" tarkoittaa tarkastusvuotta 2008, T-kirjain (vasara) kolmion sisällä on Tulan asetehtaan "Tulsky oruzheiny zavod" leima, viimeinen merkintä "8x57 JS" on aseen kaliiperimerkintä.

Lähdeluettelo

• - The K98k Rifle, Propaganda series vol. I, G. de Vries & B. J. Martens, 2005
• - Arma Fennica 2 - Sotilasaseet, Timo Hyytinen, Jyväskylä 1987
• - The German Sniper 1914 - 1945, Peter R. Senich, 1982
• - The Mauser 98k rifle, url: http://www.mauser98k.internetdsl.pl, 18.8.2010
• - Ase Atlas - Maailman käsiaseet, Aleksandr Borisovitsh Zhuk, 1997
• - Das System Adelbert Der K98k, Albecht Wacker
• - Backbone of the Wehrmacht vol. 1, Richard D. Law
• - Mitchels's Mausers. url: http://www.mauser.net, 26.4.2010
• - Summary of K98k Production by Contractor, Raplh Riccio, 1992
• - Datenblätter für Heeres-Waffen, -Fahrzeuge und -Gerät, W127, Karl Pawlas

26.4.2010 (26.4.2023 22:56)