Belgialaisen FN-asekonsernin asesuunnittelija D. J. Saive esitteli vuonna 1930 FN Modèle D -automaattikiväärin, joka oli paranneltu versio FN Modele 1930 -automaattikivääristä. Viimeksi mainittu puolestaan perustui John Moses Browningin suunnittelemaan M1918 B.A.R. -automaattikivääriin. Aseen mallimerkinnän D-kirjain tulee englannin kielen sanasta demountable (irrotettava), jolla viitataan aseen vaihdettavaan piippuun.
Asesuunnittelija D. J. Saiven tekemän uudistuksen myötä aseella oli mahdollista ampua sarjatulta kahdella eri tulinopeudella. Valitsinta kääntämällä voitiin helposti valita, ammuttiinko ns. hidasta sarjatulta (noin 350 lk./min) vai ns. nopeampaa sarjatulta (noin 600 lk./min).
Aseen rakennetta oli yksinkertaistettu niin, että sen purkaminen ja kasaaminen oli aiempaan malliin verrattuna helpompaa. Aseeseen oli myös lisätty pistoolikahva ja nopeasti vaihdettavan piipun pituutta oli hieman lyhennetty. Lukko-luistijärjestelmä oli kuitenkin edelleen samanlainen kuin B.A.R.-pikakiväärissä. Aseen piipun päähän voidaan asentaa liekinsammutin, jonka ansiosta aseen kokonaispituus nousee hieman (106 cm ilman, 114 cm liekinsammuttimella).
FN Herstal asetehdas aloitti tuotannon vuonna 1932, valmistaen asetta alkuun kaliipereissa 7.65x51mm ja 7.92x57. FN valmisti tätä asetta Belgian armeijalle, mutta myös vientiin. Tärkeimmät vientimaat olivat Kiina, Puola, Chile ja Ruotsi. Myöhemmin tuli tuotantoon mukaan myös kaliiperit 7x57, 7.65x53 ja .30-06. Kaliiperin .30-06 lippaat tunnistaa helposti, niiden kylkeen molemmin puolin stanssatuista X-merkeistä. Kaliiperi 7.92x57mm Mauser
FN Mle D -automaattikiväärin valmitus FN:n Herstalin tehtaalla Belgiassa päättyi toukokuussa 1940, kun Saksan armeija valtasi maan. Saksalaiset eivät pitäneet aseesta ja ajattelivat MG 34 -konekiväärin olevan parempi, joten tuotantoa ei jatkettu aseen osalta saksalaisten alaisuudessa.
| FN Modèle D | |||
| - tyyppi | pikakivääri | ||
| - toimintatapa | sarjatuli | ||
| - kaliiperi | 7,65x51, 7.92x57 | ||
| - piipun pituus | 500 mm | ||
| - piipun rihlat | - | ||
| - putken käyttöikä | - | ||
| - aseen pituus | 1 060 mm (1 145 mm) | ||
| - paino | 9,2 kg | ||
| - jalusta (bipodi) | n. 1 kg | ||
| - tähtäinlaite | diopteri | ||
| - ammustyypit | FMJ | ||
| - luodin lähtönopeus | 745–900 m/s | ||
| - tulinopeus | noin 350 tai 600 lk./min | ||
| - tehokas kantama | noin 300–800 m | ||
| - maksimikantama | noin 2 000–4 000 m | ||
| - patruunasyöttö | 20 patruunan lipas | ||
| - valmistusvuodet | 1932–1940 | ||
| - valmistusmäärä | tuntematon | ||
| - valmistaja | FN Herstal | ||
| - hinta | - | ||
Suomi osti Belgiasta talvisodan aikana 700 FN Mle D -pikakivääriä, josta käytettiin myös nimitystä FN Mle 30. Aseet toimitettiin Suomeen helmikuussa 1940. Suomeen toimitetut aseet olivat kaliiperia 7.92×57mm, mikä poikkesi kenttäarmeijan muiden kiväärikaliiperisten aseiden kaliiperista 7.62×53R. Kuhunkin aseeseen toimitettiin kuusi lipasta. Suomen armeijan kirjanpidossa ase sai nimikkeet 7.92 pk/FN ja 792 PK FN.
FN Mle D -pikakiväärit osoitettiin lähinnä linnoitusjoukkojen käyttöön. Linnoituspataljoonat kokeilivat asetta myös konekiväärikorsuissa Maxim M/09 -konekiväärien tilalla. Alla olevassa valokuvassa FN Mle D -pikakivääri on sovitettu FN Browning PK -kiinnityslaitteella (Linnoitustoimiston piirros n 05250, 26.4.1941) M/40-konekiväärijalustaan. Korsun lattialle on pinottu neljä 20 patruunan varalipasta. Aseen takatähtäimeen on kiinnitetty osoitin, joka ilmaisee aseen suuntauksen korsun seinään kiinnitetyn maastokaaren avulla ennalta tarkistettuihin maastonkohtiin nähden. Tämä mahdollisti ampujan toimimisen tähystäjän antamien ohjeiden mukaisesti.
10.9.2021 (3.11.2026 10:50)