Belgialaisen FN-asekonsernin asesuunnittelija D.J. Saive esitteli vuonna 1930, FN Mle D automaattikiväärin, joka oli periaatteessa paranneltu versio FN Modele 1930 automaattikivääristä, joka puolestaan oli lisenssiversio John Moses Browningin suunnittelemasta M1918 B.A.R automaattikivääristä (B.A.R. = Browning Automatic Rifle). Aseen nimessä D-kirjain tulee englanninkielen sanasta Demountable, suomeksi irrotettava, jolla puolestaan tarkoitetaan vaihdettavaa piippua.
Asesuunnittelija D.J. Saiven tekemän uudistuksen myötä, aseella oli mahdollista ampua sarjatulta, kahdella eri tulinopeudella. Valitsinta kääntämällä voitiin helposti valita, ammuttiinko ns. hidasta sarjatulta (noin 350 lk./min) vai ns. nopeampaa sarjatulta (noin 600 lk./min).
Aseen rakennetta oli yksinkertaistettu niin, että sen purkaminen ja kasaaminen oli aiempaan malliin verrattuna helpompaa. Aseeseen oli myös lisätty pistoolikahva ja nopeasti vaihdettavan piipun pituutta oli hieman lyhennetty. Lukko-luisti systeemi oli kuitenkin edelleen identtinen B.A.R.-pikakiväärin kanssa. Aseen piipun päähän voidaan asentaa liekinsammutin, jonka ansiosta aseen kokonaispituus nousee hieman (106 cm ilman, 114 cm liekinsammuttimella).
FN Herstal asetehdas aloitti tuotannon vuonna 1932, valmistaen asetta alkuun kaliipereissa 7.65x51mm ja 7.92x57. FN valmisti tätä asetta Belgian armeijalle, mutta myös vientiin. Tärkeimmät vientimaat olivat Kiina, Puola, Chile ja Ruotsi. Myöhemmin tuli tuotantoon mukaan myös kaliiperit 7x57, 7.65x53 ja .30-06. Kaliiperin .30-06 lippaat tunnistaa helposti, niiden kylkeen molemmin puolin stanssatuista X-merkeistä.
FN Mle D automaattikiväärin valmitus FN:n Herstalin tehtaalla Belgiassa päättyi toukokuussa 1940, kun Saksan armeija valtasi maan. Saksalaiset eivät pitäneet aseesta ja ajattelivat MG 34 konekiväärin olevan parempi, joten tuotantoa ei jatkettu aseen osalta saksalaisten alaisuudessa.
| FN Modele D | |||
| - tyyppi | pikakivääri | ||
| - toimintatapa | sarjatuli | ||
| - kaliiperi | 7,65x51, 7.92x57 | ||
| - piipun pituus | 500 mm | ||
| - piipun rihlat | - | ||
| - putken elinikä | - | ||
| - aseen pituus | 1 060 mm (1 145 mm) | ||
| - paino | 9,2 kg | ||
| - jalusta (bipodi) | n. 1 kg | ||
| - tähtäinlaite | diopteri | ||
| - ammustyypit | FMJ | ||
| - luodin lähtönopeus | 745–900 m/s | ||
| - tulinopeus | n. 350 / 600 lk./min | ||
| - tehokas kantama | n. 300–800 m | ||
| - maksimi kantama | n. 2000–4000 m | ||
| - patruunasyöttö | lipas 20 patr. | ||
| - valmistus vuodet | 1932–1940 | ||
| - valmistus määrä | tuntematon | ||
| - valmistaja | FN Herstal | ||
| - hinta | - | ||
Suomi osti Belgiasta Talvisodan aikana 700 kappaletta FN Mle 30 pikakivääreitä, jotka toimitettiin Suomeen helmikuussa 1940. Suomeen toimitetut aseet olivat kaliiperissa 7.92x57, mikä poikkesi kenttäarmeijan muiden kiväärikaliiperisten aseiden kaliiperista 7.62x53R. Aseisiin toimitettiin kuusi lipasta, kuhunkin aseeseen. Suomen armeijan kirjanpidossa ase sai nimikkeen 7.92 pk/FN ja 792 PK FN.
FN Mle D pikakiväärit osoitettiin lähinnä linnoitusjoukkojen käyttöön. Linnoituspataljoonan kokeilivat asetta myös konekiväärikorsuissa Maxim M/09- konekiväärien paikalla. Alla olevassa valokuvassa on FN Mle D pikakivääri sovitettu FN Browning PK kiinnityslaitteella (Linnoitustoimiston piirros n:o 05250, 26.4.1941) konekiväärin M/40-jalustaan. Korsun lattialle on pinottu neljä, 20-patruunan varalipasta. Aseen takatähtäimeen on kiinnitetty osoitin, joka osoittaa korsun seinään kiinnitetyssä maastokaaressa aseen suuntauksen, etukäteen tarkistettujen maastonkohtien mukaisesti. Tämä mahdollisti ampujan toimimisen, tähystäjän antamien ohjeiden mukaisesti.
10.9.2021 (5.11.2022 17:04)