3.7cm Pak 36

Yleistä

3.7cm Pak 36 -panssarintorjuntatykki suunniteltiin vuonna 1924, saksalaisen Rheinmetall-Borsig A.G. asekonsernin toimesta. Ensimmäiset tykit valmistuivat vuonna 1928 ja niitä jaettiin panssarintorjuntajoukoille vuodesta 1930 alkaen. Ensimmäinen sarjatuotantoerä (264 kpl), valmistui kuitenkin vasta syksyllä 1932.

Tykki suunniteltiin alun perin hevosvetoiseksi, mutta Saksan armeijan motorisoinnin myötä, vuonna 1934 tykki modifioitiin moottoriajoneuvo vetoiseksi. Tällöin tykin epäviralliseksi nimeksi tuli 3.7cm Pak 35/36. Myöhemmin tykin pohjalta kehitettiin myös panssarivaunukanuuna (3.7cm KwK 36 L/45) jota käytettiin mm. Pz.Kpfw III -sarjan keskiraskaissa panssarivaunuissa.

3.7cm Pak 36
3.7cm Pak 36

Rintamalla

Uutta tykkiä päästiin testaamaan taisteluolosuhteissa, Espanjan sisällissodassa vuonna 1936. Saadut tulokset olivat erittäin lupaavia, joten tykin valmistusta tehostettiin. 37mm Bofors panssarintorjuntatykki oli tasaveroinen kilpailija saksalaisen vastineensa 3.7cm Pak kanssa. Saksalaiset saivat sotasaaliiksi suuren määrän 37 mm Bofors tykkejä Puolan sotaretkellään, syksyllä 1939. Saksalaiset nimesivät nämä tykit nimikkeellä 3.7cm Pak 36(p).

3.7cm Pak havaittiin kesällä 1940, Ranskan sotaretken aikana tehottomaksi liittoutuneiden raskaita panssarivaunumalleja (mk II Matilda ja Char B1) vastaan. Saksalaisten käytössä olleilla panssarikranaateilla (PzGr 39) pystyttiin tuhoamaan raskaita panssarivaunuja, vain ampumalla sivuilta tai takaa. Vanhentuneita tykkejä alettiin korvata kesäkuusta 1940 alkaen uusilla ja samalla tehokkaammilla 5cm Pak 38 -panssarintorjuntatykeillä.

Operaatio Barbarossan alkaessa 22.6.1941, 3.7cm Pak oli jo vanhentunut ase. Se pystyi tuhoamaan vihollisen keveät T-26 malliset panssarivaunut, mutta oli suhteellisen tehoton uusia T-34/76 panssarivaunuja vastaan. Saksalaiset kutsuivatkin nyt tykkiä oven kolkuttimeksi ”Heeres anklopfgerät”. 3.7cm Pak -tykkejä oli kuitenkin joukkojen käytössä runsaasti ja uusien tehokkaampien tykkien valmistus oli hidasta. Tästä johtuen kehiteltiin uusia, parempia ammuksia. Panzergranate 40 (PzGr 40) otettiin käyttöön kesäkuussa 1940 ja Stielgranate 41 (StielGr 41) vuonna 1942.

3.7cm Pak 36 -panssarintorjuntatykki säilyi palveluskäytössä vielä vuoteen 1942 asti, jolloin tykin valmistus lopetettiin. Vanhoja tykkejä ei kuitenkaan voitu heti korvata uusilla, joten osa tykeistä säilyi rintamakäytössä.

Näyttäisi siltä, että tykin virallinen nimi oli 3.7cm Pak, vaikka eri lähteissä mainitaan merkinnät 3.7cm Pak 35/36 ja 3.7cm Pak 36. Saksalaisilla oli tykistä kaksi hieman toisistaan poikkeavaa muunnosta, mutta he eivät eritelleet niitä nimillä.

Tekniset tiedot


3.7cm Pak 36
 
• tyyppi: panssarintorjuntatykki
• kaliiperi: 3.7cm L/45 (37 x 249R)
• putken pituus: 1 660 mm (45 rihlan mittaa)
• putken rihlat: -
• putken elinikä: 4 000 – 5 000 laukausta
• tykin pituus: 3,4 m (kuljetuksessa), 1,65 m (tuliasemassa)
• tykin leveys: 1,65 m
• tykin korkeus: 1,17 m
• tykin paino: (kuljetuksessa)450 kg
• tykin paino: (tuliasemassa)327 kg
• tähtäinlaite: Optinen tähtäin Zib 1A / kollimaattorisuuntain
• ampumasektori: -30° - +30° (sivusuuntausala), koro -5° - +25°
• tehokas kantama: 300 m
• maksimi kantama: 5 484 m
• ammukset: AP, APCR, HE ja HEAT
• ammuksen lähtönopeus: 475 m/s (HE) – 990 m/s (AP)
• tulinopeus: 12–13 lk./min
• miehistö: 6 (1+5)
 

Tähtäinlaitteet

3.7cm Pak 36 -panssarintorjuntatykissä voitiin käyttää optista tähtäinlaitetta tai vaihtoehtoisesti kollimaattorisuuntainta. Suomen armeija käytti tykeissään saksalaisvalmisteista, kaksi kertaa suurentavaa Zib 1A -optistatähtäintä, sekä kotimaisia Tampellan valmistamia kollimaattorisuuntaimia.

Ampumatarvikkeet

3.7cm Pak 36 -panssarintorjuntatykeissä käytettiin tyypillisesti muutamaa erilaista ammustyyppiä; panssarikranaatteja, alikaliiperiammuksia, ontelokranaatteja ja sirpalekranaatteja. Ampumatarvikkeissa oli sekaantumisvaaran vuoksi ammus (projektiili) maalattu eri väreillä;

  • • 3.7cm panssarikranaatti (3.7cm Panzergranate), AP
  • • 3.7cm panssarikranaatti 40 (3.7cm Panzergranate 40), APCR
  • • 3.7cm sirpalekranaatti 18 (3.7cm Sprenggranate 18), HE
  • • 3.7cm sirpalekranaatti 40 (3.7cm Sprenggranate 40), HE
  • • varsikranaatti 41 (Stielgranate 41), HEAT

3,7cm Panzergranate ammusten osittainen käyttökielto, annettiin AOK Norwegen Befehlsstelle Finnland (O.Qu./Qu1) toimesta 30.6.1941. Oli havaittu, että ammukset, joissa käytettiin pohjasyttintä (Bd.Z. 5103), ilman tähti-leimausta, eivät välttämättä laukea. Ilman tähtileimaa olevat ammukset käskettiin tämän vuoksi hävittämään, tai vaihtoehtoisesti toimittamaan AML Moritziin.

Ampumatarvikkeiden läpäisykyky

Läpäisykyky eri etäisyyksillä
 
Ammus/iskukulma Tyyppi: Paino: Nopeus: Etäisyys:
    (kg) (m/s) 100 m 500 m 1000 m 1500 m 2000 m
 
- PzGr 39 / 30° APCBC 0,680 745 35 29 22 20 -
- PzGr 39 / 70° - - - 45 35 24 16 10
- PzGr 40 / 30° APCR 0,354 1030 64 31 22 20 -
- PzGr 40 / 60° - - - 64 22,5 - - -
- Stiel-Gr 41 / 90° HEAT 8,5 110 180 180 - - -
 

*) APCBC = Armour Piercing, Capped, Ballistic Capped, APCR = Armour Piercing, Composite Rigid, HEAT = High Explosive, Anti-Tank

Tykin ammusten läpäisykykytiedoissa on lähteistä riippuen hieman eroavaisuuksia. Esimerkiksi suomalaisten omissa testeissä saadut tulokset ovat hieman parempia, kuin venäläisten ja saksalaisten suorittamissa läpäisykykytesteissä. Tämä johtuu ilmeisesti suomalaisten testissä käytetyn panssariteräslevyn heikkolaatuisuudesta.

Samalla on syytä muistaa, että venäläiset käyttivät panssarivaunuissaan heikompilaatuista panssariterästä kuin saksalaiset. Jotta testitulokset olisivat relevantteja ja vertailukelpoisia, tulisi tiedossa olla myös kohteena käytetyn panssariteräksen laatu. Eli testien tulokset ovat lähinnä suuntaa antavia.

Tykin osumatarkkuus


Osumatarkkuus eri etäisyyksillä
 
A-tarvike Etäisyys:
    100 m 500 m 1000 m 1500 m 2000 m 2500 m 3000 m
 
- Pzgr 39/40 (testi) 100 % 100 % 100 % 95 % 85 % - -
- Pzgr 39/40 (taistelu) 100 % 85 % 85 % 61 % 43 % - -
 

Tuotanto

3.7cm Pak 36 -panssarintorjuntatykkejä valmistettiin Rheimetallin tehtaalla Düsseldorfissa vuosina 1932–1942. Aikavälillä 1932–1.9.1939 valmistui kaikkiaan 11 200 tykkiä. Sota-aikana 1.9.1939–1942 valmistui 5 348 tykkiä, joten kokonaistuotanto oli kaikkiaan 16 548 kpl (erään lähteen mukaan 14 459 kpl). Yhden tykin valmistushinnaksi muodostui 5 730 RM.

Tuotanto kuukausittain

3.7cm Pak 36
 
Vuosi / kuukausi 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12
 
- 1939 ? ? ? ? ? ? ? 289 300 271 287 371
- 1940 251 271 271 277 274 246 210 220 218 150 192 142
- 1941 122 192 178 195 109 183 114 135 95 39 3 0
- 1942 32 - - - - - - - - - - -
 

3.7cm Pak 36 ja puna-armeijan panssarivaunut

T-34/76

T-34/76 -panssarivaunussa on 45 mm:n vahvuinen etupanssari, jonka kallistuskulma on 30º. Näin loivaan kulmaan asetetulla 45 mm:n panssarilevyllä, saavutetaan 135 mm:n pystyyn asetetun levyn kestävyys. Vaunun torni on valuterästä, valettu kahdesta osasta, jotka on hitsattu kiinni toisiinsa.

T-34/76 oli 3.7cm Pak 36 -panssarintorjuntatykin miehistöjen painajainen. Edestä ja sivuilta ammutut ammukset lähinnä kimposivat loivasta ja paksusta panssarista. Tykillä saatiin tuloksia aikaan lähinnä ammuttaessa lyhyeltä etäisyydeltä, vaunun takaa. Tähän ampuma-asemaan pääsy, oli tietenkin taistelutilanteessa äärimmäisen hankalaa.

T-34/85

T-34/85 -panssarivaunussa oli parempi etupanssarointi, kuin edeltäjässään. Etupanssari oli 55–60 mm vahvaa ja asennettu 30 asteen kulmaan. Uusi T-34/85 oli täten entistä kovempi pala 3.7cm Pak 36 miehistöille.

3.7cm Pak 36 ei pystynyt tuhoamaan tätä vaunua edestäpäin. Tämän vuoksi tuli ampua tornin ja rungon liittymäkohtaan ja yrittää näin kiilata torni jumiin tai tähdätä telapyöriin ja rikkoa ne. T-34/85 oli siis 3.7cm Pak 36 miehistölle vieläkin ongelmallisempi, kuin vanha T-34/76. Käytännössä vaunun saattoi tuhota vain käyttämällä ampumatarvikkeena varsikranaattia (Stiel-Gr.41), mutta tällöin vihollisen vaunu piti päästää vaarallisen lähelle.

KV-1E

Raskaan KV-1 -panssarivaunun etupanssari oli 75 mm:n vahvuista valuterästä. Etupanssarin yläosa, joka oli asennettu hieman pystympään asentoon, valmistettiin 105 mm vahvuisesta panssariteräslevystä. KV-1 -vaunun torni puolestaan valmistettiin valamalla, parempilaatuisesta valssatusta teräksestä. Tornin vahvuus oli 40–100 mm. Myöhemmässä KV-1E versiossa asennettiin hitsaamalla kiinni 25 mm vahvat lisäpanssarilevyt. Tornin sivuille pultattiin kiinni 35 mm levyt. Tämä nosti panssariteräksen vahvuuden 100–110 mm:iin.

3.7cm Pak 36 kykeni tuhoamaan tämän vaunun vain varsikranaattia (Stiel-Gr.41) käyttäen.

AOK Lappaland

Pohjois-Suomeen kesällä 1941 saapuneella saksalaisella AOK Norwegenin (myöh. AOK Lappland) joukoilla oli käytössään satoja 3.7cm panssarintorjuntatykkejä (3.7cm Pak 35/36). Tykit olivat operaatio Barbarossan alettua 22.6.1941 jo vanhan aikaisia, eivätkä läpäisseet venäläisten T-34 - ja KV-1 -panssarivaunujen panssarointia. 3.7cm panssarintorjuntatykkejä alettiin korvaamaan tehokkaammilla 5 cm Pak 38 tykeillä, kesällä 1942. Sotapäiväkirjojen mukaan 3.7cm tykkejä oli kuitenkin käytössä vielä kesällä 1943.

3.7cm Pak saksalaisten käytössä Suomessa 1941-1942

3.7cm Pak 36
 
Pvm SS-Nord 7.GD GJR 139 163.D 163.D 2.GD 3.GD 6.GD Yhteensä
 
- 22.06.1941 39 - - - 68 39 39 - 185
- 25.06.1942 33 29 12 47 46 51 - 47 265
 

Huom! Pohjois-Suomessa Petsamon suunnalla taistellut 3. vuoristodivisioona (3.Geb.Div) siirrettiin pois Suomesta joulukuussa 1941. Sen tilalle oli lokakuussa 1941 siirretty 6. vuoristodivisioona (6.Geb.Div). 3. vuoristodivisioonan joukoista Vuoristojääkärirykmentti 139 (GJR 139) jäi Suomeen. 7. vuoristodivisioona (7.Geb.Div) siirrettiin Suomen rintamalle, Kiestingin suunnalle kesäkuussa 1942. 163. jalkaväkidivisioona taisteli aluksi Laatokan Karjalassa, mutta siirrettiin myöhemmin Pohjois-Suomeen.


3.7cm Pak 36 ja Adler (3 Gd) Kfz.12
Vuoristojääkärirykmentti 139:n (GJR 139) 3.7cm Pak 36 -panssarintorjuntatykki Adler (3 Gd) Kfz.12 -maastoauton vetämänä, Jelettijärven suunnalla 15.5.1942. SA-kuva

SS-Division Nord

Kiestingin suunnalla toimineella SS-divisioona Nordin panssarintorjuntamiehillä, oli maaleina perin vähän vihollisen panssarivaunuja. Vienan Karjalan korvet eivät soveltuneet panssarisodankäynnille, niinpä myös vihollisen panssarivaunuja oli alueella vähän, vain muutamia. Tästä johtuen SS-divisioona Nordin 3.7cm Pak -panssarintorjuntatykkejä käytettiin suorasuuntaustykkien tapaan jalkaväen tulitukiaseena, pistemaalien kuten konekivääriasemien ja asekorsujen tuhoamiseen. Alla olevasta luettelosta ilmenee SS-divisioona Nordin ammusmäärät ja ammuskulutus syksyllä 1941. Ammuksista ei näemmä missään vaiheessa ollut vähäisen kulutuksen vuoksi pulaa. Divisioonan 3.7cm ammusten kulutus 1.7.-31.12.1941 oli vain 4 495 laukausta. Alla olevat taulukot kuvastavat ammusten käyttöä syksyllä 1941.


Ampumatarviketilanne


SS-Division Nord
 
Pvm Ammus Joukoilla Varastolla Kulutus (15 pv)
 
- 24.6.1941 PzGr 2 028 - -
- 24.6.1941 Sprgr 1 356 - -
- 15.09.1941 PzGr 3 960 7 812 0
- 15.09.1941 PzGr 40 990 940 12
- 15.09.1941 Sprgr 3 300 4 464 17
- 15.11.1941 PzGr 7 560 13 948 896
- 15.11.1941 PzGr 40 1 890 1 908 0
- 15.11.1941 Sprgr 6 300 10 284 602
- 30.11.1941 PzGr 7 560 13 803 206
- 30.11.1941 PzGr 40 1 890 2 464 24
- 30.11.1941 Sprgr 6 300 11 874 130
- 15.12.1941 PzGr 6 840 15 424 0
- 15.12.1941 PzGr 40 1 710 2 448 0
- 15.12.1941 Sprgr 5 700 9 184 0
 

3.7cm ammuskulutus (1.7.–31.12.1941)

SS-Division Nord
 
1.7.- 16.7.- 1.8.- 16.8.- 1.9.- 16.9.- 1.10.- 16.10.- 1.11.- 16.11.- 1.12.- 16.12.- Yhteensä
15.7. 31.7. 15.8. 31.8. 15.9. 30.9. 15.10. 31.10. 15.11. 30.11. 15.12. 31.12.
 
997 5 564 840 29 26 28 0 1 498 360 0 201 4 495
 

Lähdeluettelo

  • - Sotahistoriallinen aikakauskirja 17, Suomen panssarintorjunnan tykkiaseistus, Markku Palokangas, 1998
  • - Marskin panssarintuhoojat, Erkki Käkelä, 2000
  • - Kriegstagebuch SS-Nord, Qu.Abt Ib 1.4.1941–31.12.1941 F21/139, T-354/139
  • - Kriegstagebuch SS-Gebirgs-Division Nord, I Qu.Abt Ib 16.6.1942–31.12.1942, F21/142
  • - Weapons and Fighting Tactics of the Waffen-SS, Dr. S.Hart and Dr. R.Hart, 1999
  • - Das Handbuch der deutschen Infanterie 1939–1945, Alex Buchner
  • - Punaiset panssarit, Pekka Kantakoski
  • - Sturmvogel, url: http://www.ordersofbattle.darkscape.net/site/sturmvogel, 23.6.2011
  • - Littlewars, url: http://www.littlewars.se, 23.6.2011
  • - Panzer World, url: http://www.panzerworld.net, 23.6.2011
  • - Lone Sentry, url: http://www.lonesentry.com, 23.6.2011
  • - Pak 35/36, Pohjois-Kymenlaakson asehistoriallinen yhdistys ry, http://www.pkymasehist.fi, 13.2.2012
  • - Kriegstagebuch AOK Norwegen, mikrofilmi T312 R996

23.6.2011 (18.12.2022 17:50)