Stielhandgranate 24

Yleistä

Sirpalekäsikranaatti on jalkaväen käyttöön suunniteltu käsin heitettävä räjähde, jonka toiminta perustuu viivästettyyn räjähdykseen ja sen seurauksena syntyvään sirpalevaikutukseen. Sen ensisijaisena käyttötarkoituksena on vihollisen henkilöstön toimintakyvyn heikentäminen tai tuhoaminen. Kranaatin vaikutus perustuu räjähdyksen yhteydessä ympäristöön sinkoutuvien kuorinsirpaleiden aiheuttamiin vammoihin sekä räjähdyksen painevaikutukseen.

Yksi tunnetuimmista saksalaisista käsikranaateista oli Stielhandgranate 24, joka tunnettiin Suomessa epävirallisesti nimellä perunanuija ja saksaksi nimellä Kartoffelkeule. Kranaatin kehitystyö käynnistyi ensimmäisen maailmansodan aikana, ja se otettiin käyttöön vuonna 1915. Pitkän puuvarren ansiosta kranaatista saatiin hyvä heitto-ominaisuuksiltaan, mikä mahdollisti sen heittämisen suhteellisen pitkälle. Nämä ominaisuudet vaikuttivat osaltaan siihen, että Stielhandgranate 24:stä muodostui laajalti tunnettu ja käytetty saksalainen käsikranaattimalli.

Stielhandgranate 24 -varsikäsikranaatista valmistettiin vähintään kymmenen toisistaan hieman poikkeavaa versiota. Erityisesti kylmiin olosuhteisiin tarkoitettu malli merkittiin kranaatin panososan kylkeen maalatulla suurikokoisella K-kirjaimella. Kranaatin panososassa oli tavallisesti saksankielinen merkintä ”VOR GEBRAUCH SPRENGKAPSEL EINSETZEN”, joka tarkoittaa suomeksi, että sytytysnalli on asetettava paikalleen ennen käyttöä.

Suomessa m/24-nimellä tunnettu varsikäsikranaatti koostui ontosta puuvarresta ja sen päähän kiinnitetystä ohuesta metallikuorisesta, sylinterinmuotoisesta räjähdysainetilasta. Kranaatissa käytettiin Brennzünder 24 (B.Z. 24) -sytytintä. Sytyttimen viiveaika oli noin 4–5 sekuntia. Sytytysmekanismi aktivoitiin avaamalla varren päässä sijaitseva pohjakorkki ja vetämällä sen alta paljastuvaa viritysnarua.

Käsikranaattien kuljetusta ja varastointia varten kehitettiin puristetusta pellistä valmistettu kuljetuslaatikko, johon mahtui 15 kranaattia. Asemasotavaiheessa tällaisia laatikoita sijoitettiin toisinaan majoituskorsujen edustalle, jolloin taistelijoiden oli helppo ottaa kranaatteja mukaansa siirtyessään taisteluhautaan. Tyypillisesti yksittäisellä taistelijalla oli mukanaan yksi tai kaksi käsikranaattia.

Tekniset tiedot

Tuotanto

Käsikranaatteja valmistettiin suurina sarjoina. Saksan armeijalle luovutettiin vuonna noin 4,8 miljoonaa käsikranaattia, vuonna 1942 5,9 miljoonaa ja vuonna 1943 jopa 25,7 miljoonaa. Yksi useista valmistajista oli WASAG.

• • 1939, 2 688 000 kpl
• • 1940, 11 370 000 kpl
• • 1941, 4 801 600 kpl
• • 1942, 5 912 800 kpl
• • 1943, 25 773 600kpl
• • 1944, 22 448 000 kpl
• • 1945, 2 245 000 kpl

Lähdeluettelo

• - Enemy Ordnance Material E-2228, Part 2
• - German Infantry Weapons, US Military Intelligence Service, 25.5.1943
• - Waffen-Arsenal, Band 174, Deutsche Handgranate 1914-1945, Wolfgang Fleischer
• - Lexikon Der Wehrmacht, url: http://www.lexikon-der-wehrmacht.de, 15.5.2014

14.5.2014 (9.10.2026 07:01)