S-Mine 35 (S.Mi.35)

Yleistä

Saksalainen S-Mine 35 (Schrapnellmine 35) kehitettiin 1930-luvulla ensimmäisen maailmansodan kokemusten pohjalta. Kyseessä oli sirpalepommiin perustuva henkilömiina, joka tunnettiin länsiliittoutuneiden keskuudessa lempinimellä Bouncing Betty. Miinasta valmistettiin kaksi versiota, Smi-35 ja Smi-44, joiden rakenteelliset erot olivat vähäisiä. Molemmat mallit edustivat samaa toimintaperiaatetta hyödyntävää miinatyyppiä, ja niiden väliset erot liittyivät lähinnä rakenteellisiin yksityiskohtiin.

Toiminta

S-miina oli sirpalevaikutteinen jalkaväkimiina, jonka toimintaperiaate perustui räjähdyksen yhteydessä ilmaan kohoavan miinan sirpalevaikutukseen. Miina asennettiin maahan siten, että sytyttimen laukaisupuikot jäivät maanpinnan yläpuolelle. Kun kohde astui laukaisupuikkojen päälle, miinan sytytysmekanismi aktivoitui ja käynnisti viivepanoksen, jonka paloaika oli noin 4,5 sekuntia.

Viiveen päätyttyä miinan pohjassa sijaitseva heittopanos sinkosi miinan noin 100–150 senttimetrin korkeudelle maanpinnasta, minkä jälkeen pääpanos räjähti. Räjähdys levitti ympäristöön miinan sisältämiä metallikuulia, joita oli noin 360 kappaletta. Sirpalevaikutusta lisäsi lisäksi miinan metallikuoren hajoaminen räjähdyksen seurauksena. S-miina oli erittäin vaarallinen lähialueellaan: sen tappavan vaikutuksen säteeksi on arvioitu noin 20 metriä, ja sirpaleet saattoivat aiheuttaa vammoja jopa sadan metrin etäisyydellä. Vaikutusetäisyydet olivat kuitenkin riippuvaisia muun muassa ympäristöolosuhteista ja sirpaleiden lentoradoista.

Tekniset tiedot

Tuotanto

S-miinan tuotanto käynnistyi 1930-luvun lopulla nopeasti kasvavissa määrissä. Elokuussa 1938 valmistui ensimmäinen 1 000 miinan erä, ja saman vuoden joulukuussa tuotantomäärä oli jo 70 660 kappaletta. Tammikuussa 1939 valmistettiin lisäksi 26 465 miinaa. Toisen maailmansodan syttyessä 1. syyskuuta 1939 Saksan armeijalle oli toimitettu jo noin 706 000 S-miinaa. Tämän jälkeen tuotanto jatkui keskimäärin 50 000 miinan kuukausivauhdilla. Saksassa valmistettiin kaikkiaan arviolta 1,9 miljoonaa S-miinaa toisen maailmansodan aikana.

Suomessa

Suomen armeija osti Saksasta talvisodan jälkeen, erään arvioin mukaan noin 50 000 kappaletta S-miinoja (SMi-35). Suomen armeijan nimitys miinalle oli Pommiansa m/41-S). Rintamasotilaiden keskuudessa miinoja kutsuttiin nimellä ”Hyppy-Heikki”. Miinoilla saavutettiin aika-ajoin merkittäviäkin tuloksia. Jatkosodan aikana Suomessa aloitettiin oman S-miinan valmistus, mutta tulos ei kuitenkaan ollut täysin tyydyttävä.

ϟϟ-Division Nord

Saksalainen SS-Division Nord taisteli vuosina 1941–1944 Kiestingin suunnalla. Divisioonan pioneerien käytössä oli myös S-miinoja (S.Mi-35). Alla olevasta listauksesta selviää divisioonan S-miinojen kulutus, kuluneen 15 päivän aikana. Huomion arvoista on myös, miinojen määrän tuntuva lisääntyminen syksyn 1941 asemasotavaiheen aikana. Hyökkäysvaiheessa ei miinoja paljon ehditty käyttää.

S-miinojen kulutus 1941–1942

Lähdeluettelo

• - Waffen-Arsenal Band 164, Deutsche landminen 1935–1945, Wolfgang Fleischer
• - Jane’s – Mines and Mine Clearance 2003-2004, Coling King
• - Enemy Ordnance Material (German) E-2228-E
• - Axis History Forum, http://forum.axishistory.com, 15.1.2014
• - SS-Division Nord Qu.Abt. Ib – Kriegstagebuch Nr.1, 1.4.1941–31.12.1941, II/1ü2, F21/139, T354/139
• - SS-Division Nord Qu.Abt. – Kriegstagebuch II/2 – 1.4.1941–31.12.1941, F21/139, T354/139
• - SS-Gebirgs-Division Nord Ib, 16.6.1942–31.12.1942, F21/142
• - 6.SS.Gebirgs-Division Nord, Kriegstagebuch Ib, 1.1.1943–30.8.1943

31.8.2013 (9.10.2026 06:50)