Saksalainen käsikranaatti Eihandgranate M39, otettiin ensimmäisenä laskuvarjojääkärien (Fallschirmjäger) käyttöön. Tämän jälkeen näitä käsikranaatteja käytettiin myös Wehrmacht ja Waffen-SS toimesta, mutta siitä ei tullut niin yleistä, kuin varsikäsikranaatista (Stielhandgranate 24). Suomen ja Saksan armeijassa tämän mallista käsikranaattia, kutsuttiin epävirallisesti ”munakäsikranaatiksi”.
Eihandgranate M39 on rakenteellisesti yksinkertainen. Se koostuu ohuesta, munan muotoisesta teräskuoresta, BZE 39 -sytyttimestä ja räjähdysaineesta, 112 grammaa TNT:tä. Sytyttimen siivekkeiden tarkoitus, on helpottaa sytyttimen kiertämistä kiinni käsikranaattiin. Toukokuussa 1942, käsikranaattiin tehtiin pieni muutos, kun sen pohjaan lisättiin pieni metallirengas, taistelijan varustevaljaisiin kiinnittämistä varten.
Käsikranaatti aktivoidaan kääntämällä kranaatin päällä oleva sytyttimen nuppi irti kierteeltä ja vetämällä se ulos, jolloin vetosytytin reagoi. Kranaatin sytyttimen (BZE 39) nupin väri, indikoi sytyttimen reagointi aikaa. Sytytysviive on saatu aikaan mustaruuti elementillä.
Käsikranaatin tappava vaikutusalue on noin kolme metriä, joka perustuu 0,5 mm vahvan kranaatin kuoren ja sen osien sirpaloitumiseen. E.H.Gr.39 -käsikranaateille oli kuljetuslaatikko (Packkasten aus Blech für 30 Eihandgranaten 39), jossa pystyi kuljettamaan 30 käsikranaattia, erillään sytyttimistä (Brennzünder Eifer 39 - BZE 39). Kranaatissa käytetty sytytin oli sama, kuin Stielhandgranate 43:n sytytinkin.
Eihandgranate M39 -käsikranaattia valmistettiin Saksassa useiden valmistajien toimesta, vuodesta 1939 aina vuoteen 1945 asti. Yksi valmistajista oli Hampurissa toiminut Hermann Wuppermann AG (WaA587). Lisäksi tiedossa on, että niitä valmistettiin Darmstadtissa ja Rostockissa.
| Eihandgranate 39 - E.H.Gr.39 | |||
| • tyyppi: | käsikranaatti | ||
| • pituus: | 76 mm (98mm) | ||
| • halkaisija: | 60 mm | ||
| • paino: | 230 g | ||
| • räjähdysaine: | TNT 112 g | ||
| • sytytin: | B.Z.E.39, viive 1–10 s. | ||
21.11.2022 (23.11.2022 11:16)