Sota-ajan tapahtumat Kuusamo–Kiestinki suunnalla 1941–1944
Kuusamon
sotahistorian
tutkimusryhmä
Olemme tutkineet Kuusamo-Kiestinki suunnan historiaa,
jo vuodesta 1999 alkaen. Tarkoituksena on koota kyseisen alueen koko
sotahistoria, tälle verkkosivustolle.
Sotatoimialue
Kuusamo-Kiestinki
Sivustolla esitellään sotatoimialueen, kylät, maantiet, vaarat, vesistöt, sillat yms. Tarkoituksena on helpottaa lukijaa hahmottamaan tapahtumien paikat entistä paremmin...
Joukko-osastot
Kuusamo-Kiestinki suunnalla 1941–1944 toimineiden suomalaisten, saksalaisten ja neuvostoliittolaisten joukkojen lyhyet historiikit.
Taistelukalusto
Taistelukaluston esittely: lentokoneet, panssarivaunut, tykit, kranaatinheittimet, panssarintorjuntatykit, ilmatorjuntatykit ja käsiaseet.
Heeresfeldbahn
Kenttärata Hyrynsalmi–Kuusamo
Tarve rakentaa kenttärata Hyrynsalmelta Kuusamoon, syntyi toisen maailmansodan aikana, saksalaisten ja suomalaisten Kiestingin suunnan joukkojen hankalasta huoltotilanteesta johtuen. Suomalaisen III armeijakunnan taistellessa Kiestingin suunnalla, oli sen tärkein huoltokeskus Kuusamo. Kuusamoon ei ollut rautatietä ja matka lähimmältäkin rautatieasemalta oli pitkä. Oulusta matkaa kertyi 240 km ja Hyrynsalmelta noin 200 km. Lähin rautatieasema tosin oli 120 km:n päässä Joutsijärvellä, mutta tavaraliikenne sinne kulki Oulusta Sallan kautta, jolloin matkaa kertyi noin 300 km. Suurin este suomalaisten huoltokuljetuksille Joutsijärven kautta, oli kuitenkin Sallan rataan tukeutuvan saksalaisen XXXVI vuoristoarmeijakunnan (XXXVI Gebirgs-Armeekorps) huolto, jota ei haluttu vaikeuttaa. Saksalaisen armeijakunnan huoltotarve oli huomattava ja se tarvitsi radan koko kapasiteetin omiin tarpeisiinsa.164
Huollon suorittaminen autokuljetuksin oli hankalaa, johtuen pitkistä etäisyyksistä huonokuntoisilla teillä ja lähinnä kapasiteettipulasta ja niukoista polttoainevarastoista. Saksalaiset tiedustelivat jo niinkin aikaisin kuin, 2.12.1941 suomalaisten mahdollisuuksia hoitaa III AK:n huolto Hyrynsalmen kautta.164 Suomalaisen III armeijakunnan siirryttyä pois Kiestingin alueelta, tilalle tuli keväällä 1942 saksalainen XVIII vuoristoarmeijakunta ja nyt kenttäradan rakentamista alettiin todella kiirehtiä.29
Sopimus
Suomen rautatiehallitus ja Saksan Lapin armeija eli AOK Lappland (myöh. AOK 20) allekirjoittivat kenttäradan rakentamisesta sopimuksen 3.9.1942. Sopimuksessa määriteltiin kenttäradan rakentaminen Hyrynsalmelta Kuusamoon. Sopimuksen allekirjoittivat Jalmari Castern ja A. Kuusisto Suomen Rautatiehallituksesta, sekä Saksan asevoimien puolesta kenraalimajuri Alfred Jodl. Kenttäradan jatkamisesta Kuusamosta Kiestinkiin, allekirjoitettiin sopimus 21.3.1943. Allekirjoittajina toimivat H. Roos ja A. Kuusisto Suomen rautatiehallituksesta ja AOK 20:n edustajana kenraalimajuri Alfred Jodl.9 Suomen rautatiehallituksessa ja myöhemmin Päämajan rautatieosastossa toiminut insinöörikapteeni Reino Castren suunnitteli, että kun Itä-Karjala on liitetty valtiollisesti Suomeen, muutetaan Hyrynsalmi–Kiestinki kenttärata normaaliksi junaradaksi, suomalaisten määritelmien mukaisesti.79
Sopimuksen mukaan kenttäradan rakentamisvastuu tuli Saksan Lapin armeijalle. Samalla saksalaisille myönnettiin suhteellisen suuret valtuudet rakentamisen läpiviemiseksi. Sopimuksen mukaan rakentamisen piti kuitenkin tapahtua Suomen voimassa olevien lakien puitteissa. Rakentamisorganisaation johdossa toimi AOK 20:n pioneerikomentaja kenraalimajuri Richard Bazing, aina syyskuun lopulle 1943. Hänen seuraajaksi tehtävään tuli, kenraalimajuri Erich Wurst.29
Kenttäratasopimus
Rautatiehallitus oikeuttaa Saksan puolustusvoimat rakentamaan Hyrynsalmen asemalta Korvuan kautta Kuusamoon kapearaiteisen kenttäradan, jonka raideväli on 750 mm, seuraavilla ehdoilla.29
1. Saksan puolustusvoimat toimittavat täydelliset taso- ja profiilipiirrokset. Lisäraiteita ei saa rakentaa VR:n suostumuksetta.
2. Kenttärata, johon sisältyy myös uudelleenkuormausraiteet sekä raidetyöt mahdollisesti tarvittavine turvalaitteineen välille Hyrynsalmi–Hyrynjärvi rakennetaan Saksan puolustusvoimien kustannuksella saksalaista työvoimaa, työkaluja ja rakennusaineita käyttäen. Kaikenlainen maa-aines, kivet ja puu hankitaan Suomesta saksalaisten laskuun. Muutamia erikoisammattimiehiä voidaan asianomaisia sopimuksia noudattaen, ottaa palvelukseen suomalaisen henkilökunnan joukosta.
3. VR asettaa kenttäradan rakennusesikuntaan yhteysammattimiehen.
4. Rataa varten tarvittavan maa- ja vesialueen hankintakorvauksen ja pakkolunastuksen suorittaa VR, joka myöskin korvaa maanomistajalle aiheutetut haitat ja aitausrasituksesta mahdollisesti koituvat kustannukset.
5. Kenttäradalle liikennöidään Saksasta tuodulla liikkuvalla kalustolla tapahtuen uudelleenkuormaus Hyrynsalmen asemalla. Hyrynsalmen ja Hyrynjärven välillä toimittavat VR:n viranomaiset junanlähetyksen ja määräävät muutoinkin ratoja koskevista asioista.
6. Saksan puolustusvoimat tulevat kenttäradalla omien kuljetustensa mukana, rajoitetussa määrin, kuljettamaan suomalaisia tavaroita, mikäli omat kuljetukset täyteen kuormita kenttäratajunia.
7. Saksan puolustusvoimat vastaavat kaikista kenttäradan käytöstä johtuvista vahingoista ja korvaavat VR:lle.
8. Koko rata ja kaikki Saksan puolustusvoimien pystyttämät rakenteet ja laitteet, sillat, rummut, puhelinlaitteet jne. jäävät Saksan puolustusvoimien omaisuudeksi, joka voi niitä milloin hyvänsä käyttää muualla täkäläisen sotanäyttämön tarpeisiin.
9. Tätä sopimusta, joka on laadittu kahtena yhtäpitävänä kappaleena, ei saa Suomen valtionrautateitten suostumuksetta siirtää toiselle.
Suomen rautatiehallitus, Jalmar Gastren ja A. Kuusisto
Das (Geb) Armeeoberkommando 20, Der Chef das Generalstabs, Generalmajor Jodl
Ratatyöt alkavat
Kenttäradan rakentamisen valmistelut aloitettiin jo toukokuussa 1942 ja itse rakentaminen 1.7.1942. Se alkoi siis jo ennen kuin rakentamisesta oli Valtioneuvoston päätöksellä 9.7.1942 virallisesti sovittu ja 3.9.1942 sopimus allekirjoitettu. Ratatöistä ei paikallista siviiliväestöä informoitu, joten rakentajajoukkojen ilmaantuminen alueelle tuli suurena yllätyksenä.29
Saksan Lapin armeijalla oli ratakalustoa ilmeisesti omastakin takaa, mutta suurin osa kalustosta tuotiin Puolan kenraalikuvernementista. Sieltä komennettiin myös ratakalustoon perehtynyttä henkilöstöä työvelvollisina Suomeen.9
Syyskuussa 1942 radanrakennustyöt aloitettiin myös Kuusamossa. Radan rakentaminen aloitettiin Sänkikankaalta etelään päin ja kenttäratamateriaalia kuljetettiin rautateitse Joutsijärvelle ja sieltä kuorma-autoilla edelleen Kuusamoon.79 Materiaalin toimitus törmäsi kuitenkin pian kuljetusongelmiin, joten Kuusamossa ilmeisesti raivattiin lähinnä ratalinjaa ja rakennettiin jossakin määrin ratapenkkaa.
Kenttärata ohjesääntö
Saksalaisen ohjesäännön mukaan kenttäratoja ovat;
1. Raideleveydeltään joko 600 tai 750 mm:n kapearaideratoja, joilla liikennöidään veturein säännöllisten aikataulujen mukaisesti.
2. Autoliikennettä korvaavia huoltokuljetusreittejä normaaliradan purkausaseman ja etulinjan huoltokeskuksen välillä.
3. Nopeampia ja yksinkertaisempia rakentaa ja pitää kunnossa kuin tiet, koska kenttäjunat ovat matalia ja maastosta vähän poikkeavia sekä ratapenger on vain 3 m:n levyinen.
4. Teitä paremmin suojassa vihollistulelta, jolloin heikkokuntoisillakin syöttöradoilla voidaan ajaa kevein moottoriveturein etulinjaan saakka.
Rautatie ja kenttärata
Kenttärata poikkesi tavallisesta, 1 524 mm (Suomessa) leveästä rautatiestä raidelevytensä puolesta, joka oli Hyrynsalmi-Kuusamo kenttäradalla 750 mm. Kapeammasta raideleveydestä ja pienempi profiilisista kiskoista johtuen, myös veturit ja junavaunut olivat tavallista pienempiä ja keveämpiä. Samalla niiden veto- ja kantokyky oli alhaisemmat. Tavallisten rautateiden raidelevys oli siis Suomessa 1 524 mm ja Saksassa 1 435 mm. Ero Saksan ja Suomen raidelevyksissä aiheutti sen, ettei Saksa pystynyt auttamaan Suomen rautateitä, veturi ja junavaunu toimituksilla. Neuvostoliitossa puolestaan oli käytössä sama raidelevys 1 524 mm, kuten Suomessakin. Suomen raideleveys oli peruja Suomen suurruhtinas kaudesta, jolloin silloinen tsaarin Venäjä rakensi ja muutti Suomen rataverkkoa, yhteensopivaksi muun Venäjän rataverkon kanssa.
Töiden edistyminen
Saksalaisten laskelmien mukaan valmista rataa olisi pitänyt valmistua vähintään neljä kilometriä päivässä. Edellä mainituista luvuista voidaan huomata, että saksalaisten laskelmat pettivät pahemman kerran. Keskimääräinen radan valmistumisnopeus oli kuitenkin vain noin 300 metriä päivässä, eli alle 8 % suunnitellusta.9 Esimerkiksi Hyrynsalmi–Isokumpu osuus olisi pitänyt olla valmiina 1.10.1942, mutta todellisuudessa osuus oli valmis vasta miltei vuotta laskettua myöhemmin 10.9.1943.
Valmiiksi kiskotettua kenttärataa valmistui seuraavalla aikataululla:
• 01.07.1942 – 31.08.1942, 29 km Hyrynsalmi–Vääkiö (470 m/pv)
• 01.09.1942 – 31.10.1942, 13 km Vääkiö–Syrjä (210 m/pv)
• 01.11.1942 – 31.12.1942, 22 km Syrjä–Junnojärvi (360 m/pv)
• 01.01.1943 – 28.02.1943, 24 km Junnojärvi–Korvua (410 m/pv)
• 01.02.1943 – 05.01.1944, 87 km Korvua–Kuusamo (280 m/pv)
• 06.01.1944 – 29.04.1944, 7 km Kuusamo–Vanttaja (60 m/pv)
Rakennustöiden viivästymisen suurimmiksi syiksi voidaan todeta työvoimapula ja paikoin erittäin vaikeat maasto-olosuhteet. Suot aiheuttivat suurimmat ongelmat. Vankan ratapenkereen rakentaminen suolle vaati paljon aikaa ja vaivaa. Kaiken lisäksi, vuoden 1943 keväällä kelirikkoaikana, ratapengertä upposi soihin useiden kilometrien matkalta. Radan korjaaminen ja parantelu vaati tietenkin oman aikansa.11
Yksi töiden edistymistä hidastanut tekijä oli vuoden 1942 lopulla OT-leireissä riehunut pilkkukuume. Nälän heikentämät, huonoissa hygieniaoloissa pidetyt vangit olivat otollista maaperää kaikille taudeille. Pilkkukuumeen vuoksi kaikki Suomessa sijainneet Organisation Todt leirialueet oli eristetty, taudin leviämisen estämiseksi.22 Pilkkukuumeen aiheuttama vajaus rakentajajoukoissa, varmasti vaikutti osaltaan myös radan rakentamisnopeuteen.
Kenttäradan Inkeen asema. Kuva: BA-MA – E. Heinzelmann
Radan pituus Hyrynsalmelta Kuusamoon (Sänkikankaalle) oli 171 kilometriä. Kesällä 1944 rakennettiin vielä seitsemän kilometrin osuus Sänkikankaalta, Luftwaffen Vanttajan asemalle (Kuusamo L). Vanttajan alueella sijaitsi mm. suomalaisten vuosina 1940–1941 rakentamat Salpalinjan, erittäin hyvin linnoitetut puolustusasemat.
Kaikkiaan kiskotettua kenttärataa oli noin 208 kilometriä ja siihen kuului yli viisikymmentä siltaa, yhteispituudeltaan 1 202 metriä 9 ja noin 60 rumpua yhteismitaltaan noin 150 metriä.29 Lisäksi radalla oli 182 vaihdetta (KET inventaari 16.6.1945).34 BV & C° merkinnöillä varustetut kiskot oli valmistettu vuosina 1884–1892. Kiskot olivat kuusi metriä pitkiä ja painoivat 15 kg/m.
Kenttärataa oli tarkoitus alkuperäisten suunnitelmien mukaan jatkaa vielä Kiestinkiin, eli rakentaa vielä 130 km:n lisäosa. Rakennustyöt jäivät kuitenkin kesken suomalaisten solmittua aselevon Neuvostoliiton kanssa. Liikennöinti loppui kun Hyrynsalmen asema varastoineen räjäytettiin saksalaisten toimesta 14.9.1944.
Liikennepaikat
Liikennepaikat
Km
Asema
Pituus
Sivuraiteet
Vaihteet
Henkilöstö
Rakentajat
(m)
(m)
11/43
6/44
11/43
6/44
0,0
Hyrynsalmi
171
4 444
41
80
94
143
230
2,7
Tuomioja (s)
159
-
-
-
-
-
-
3,4
Hyrynjärvi
162
1 835
9
2
3
-
-
12,5
Hallavaara
182
210
2
2
3
-
-
18,6
Laaja
190
519
6
2
3
-
-
22,5
Salmijoki (s)
218
-
-
-
-
-
-
28,8
Pesiökylä
219
420
5
7
6
50
34
38,1
Tervajoki (s)
233
-
-
-
-
-
-
38,5
Syrjä
235
440
4
4
3
-
-
47,6
Vääkiö I
231
930
15
7
6
148
169
49,8
Vääkiö II
235
594
5
3
4
-
-
51,1
Suosilta (s)
238
-
-
-
-
-
-
53,4
Sarvipuro (s)
240
-
-
-
-
-
-
56,5
Junnujärvi
275
240
2
3
4
-
-
64,5
Tervajoki (s)
245
-
-
-
-
-
-
65,2
Lippo
245
240
2
2
3
-
-
68,2
Hukkajoki (s)
241
-
-
-
-
-
-
74,0
Leino
259
240
2
2
5
-
-
76,7
Karjalanjoki (s)
233
-
-
-
-
-
-
81,1
Korvuanjoki (s)
218
-
-
-
-
-
-
83,9
Korvua
210
1 685
15
3
9
93
85
93,6
Yli-Outujoki
252
225
2
2
3
-
-
94,8
Outujoki (s)
248
-
-
-
-
-
-
102,1
Iijoki
230
450
2
2
3
140
149
103,0
Iijoki (s)
222
-
-
-
-
-
-
110,2
Isokumpu
269
2 152
16
43
73
382
149
119,1
Harjajoki
231
230
4
-
4
-
-
127,5
Inkee-Süd
252
230
2
-
4
247
-
Kuusamo
132,9
Korpuanjoki (s)
246
-
-
-
-
-
-
137,4
Inkee-Nord
260
230
2
-
3
174
42
146,3
Käsmä
260
230
4
-
6
-
-
155,0
Penttilä
283
220
4
-
4
344
328
161,3
Säkkinen
315
240
4
-
3
-
-
170,6
Kuusamo B
268
B+G=3965m
10
-
100
-
-
171,2
Kuusamo G
269
6
-
6
208
508
176,8
Kuusamo F
265
1 285
5
-
9
-
-
178,0
Kuusamo L
268
1 355
12
-
15
-
-
178,328
Päätepuskuri
-
-
-
-
-
-
-
(s) = silta
Tavarakuljetukset
Toukokuussa 1943 kenttäradan liikennemäärät ilman työmaakuljetuksia olivat 8 576 tonnia ja kesäkuussa 1943 jopa 10 444 tonnia. Kesäkuun kuljetukset jakautuivat seuraavasti: Saksan armeijan kuljetukset 4 908 tonnia, kenttäradan huoltokuljetukset 1 905 tonnia, suomalaisten sotakuljetukset 2 911 tonnia ja Saksan ilmavoimien (Luftwaffe) kuljetukset 719 tonnia.29
Lisäksi radalla oli ns. työmaaliikennettä, jonka kuljetusmääristä seuraavat luvut;
• toukokuu 1943, 227 t
• kesäkuu 1943, 348 t
• heinäkuu 1943, 190 t
• joulukuu 1943, 137 t
• huhtikuu 1944, 300 t
• heinäkuu 1944, 400 t
Heinäkuussa 1943, kuljetettiin vuorokaudessa 61 vaunukuormaa tavaraa, eli noin 187 tonnia. Tämän tavaramäärän vetämiseen tarvittiin keskimäärin 12 junaa päivässä. Keskiverto kenttäradalla matkannut juna, käsitti siis veturin lisäksi viisi vaunua. Toisaalta usein käytettiin jopa neljää veturia vetämään raskasta vaunuletkaa, tuolloin vaunuja lienee ollut useampia kuin äsken mainitut viisi.29
KML 3 -dieselveturin vetämä rehujuna matkalla kohti Kuusamoa joulukuussa 1943. Kuva: Bundesarchiv
Betoniraudan kuljetus
Salpalinjan V Tarkastuspiirin päällikön Paavo Mäkelän raportin mukaan, Salpalinjan betonirautaa kerättiin Kuusamossa 1.4.-30.6.1944 välisenä aikana. Käyttämättä jäänyt betonirauta kerättiin Salpalinjan työmailta ja kuljetettiin kuorma-autoilla Kenttäradan tavara-asemalle (Kuusamo G). Betonirautaa oli yhteensä 770 500 kg ja se kuljetettiin Kuusamo G asemalta, Kenttäradan junilla edelleen Hyrynsalmelle.
Lähdeluettelo
- 9. Elintilan junailijat - Rautateitä ja hallintoa jatkosodan vuosina, Matti Haro
- 11. Heeres Feldbahnen - Heeresfeldbahnstrecken in Finnland 1942–1944, Alfred B. Gottwaldtm 1986
- 22. Jänkäjääkäreita ja parakkipiikoja - Lappilaisten sotakokemuksia 1939–1945, Maria Lähteenmäki, 1999
- 29. Kenttäradan monet kasvot, Saksalaisten kenttärata 1942–1944 Hyrynsalmelta Kuusamoon, Jaakko Heikkinen, 1998
- 79. Sotilas, siviili ja sotavanki - Ylä-Kainuun ja Koillismaan traaginen kenttärata, Jouni Kauhanen
- 164. Resiina 4/1990, Kuusamon kenttärata, Matti Haro
- V Tarkastuspiirin päällikkö Paavo Mäkelän rapotti 1.8.1944