Petljakov Pe-2
Lentokoneinsinööri Vladimir Petljakov suunnitteli 1930-luvulla raskaan hävittäjälentokoneen, josta kehittyi myöhemmin Pe-2-syöksypommikone. Suunnittelutyön poikkeuksellinen piirre oli se, että Petljakov työskenteli koneen parissa vankileirillä. Tämä ei ollut Neuvostoliitossa täysin poikkeuksellista, sillä useita ase- ja lentokonesuunnittelijoita työskenteli vastaavissa oloissa. Petljakovin kanssa samassa vankilasuunnittelutoimistossa työskenteli myös tunnettu lentokonesuunnittelija Andrei Tupolev. Alkuperäisen konetyypin ensilento suoritettiin joulukuussa 1940, ja sen sarjatuotanto käynnistyi keväällä 1941.
Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon 22. kesäkuuta 1941 Neuvostoliiton sotilaalliset tarpeet muuttuivat nopeasti. Ilmavoimat tarvitsivat tehokkaan ja nopeasti tuotantoon saatavan pommikoneen, joka soveltuisi myös syöksypommitustehtäviin. Kehitystyöhön vaikutti osaltaan neuvostojohdon kiinnostus saksalaiseen Junkers Ju 87 -syöksypommikoneeseen. Petljakovin johtama suunnitteluryhmä muokkasi alkuperäisen raskaan hävittäjän rakennetta vastaamaan uusia vaatimuksia noin 45 päivän aikana. Työn tuloksena syntyi Pe-2, josta tuli yksi Neuvostoliiton tärkeimmistä pommikonetyypeistä toisessa maailmansodassa. Petljakov vapautettiin vankeudesta suunnittelutyönsä yhteydessä, ja hän sai käyttää nimeään uuden konetyypin tunnuksessa.
Pe-2:n aseistus vaihteli tuotantoversioittain. Varhaisissa versioissa puolustusaseistukseen kuului 7,62 mm:n ŠKAS-konekiväärejä, joita sijoitettiin muun muassa koneen nokkaosaan ja taka-ampujan käyttöön. Myöhemmissä versioissa osa 7,62 mm:n konekivääreistä korvattiin tehokkaammilla 12,7 mm:n Berezin-konekivääreillä. Koneen pommikuorma saattoi olla enimmillään noin 1 000 kilogrammaa, mikä mahdollisti sen käytön monenlaisissa pommitustehtävissä.
