Lavotškin LaGG-3

Neuvostoliitossa käynnistettiin vuoden 1939 alussa hävittäjälentokoneiden suunnittelukilpailu, jonka tavoitteena oli kehittää suorituskyvyltään saksalaista Messerschmitt Bf 109 -hävittäjää vastaava konetyyppi. Kilpailun seurauksena kehitettiin kolme hävittäjämallia: Jak-1, MiG-1 ja LaGG-1. LaGG-1:n suunnittelusta vastasivat Semjon Lavotškin, Vladimir Gorbunov ja Mihail Gudkov. Koneen ensilento suoritettiin 28. maaliskuuta 1940. Konetyypin keskeisenä heikkoutena pidettiin moottorin riittämätöntä tehoa, mikä rajoitti sen suorituskykyä.

LaGG-3 oli LaGG-1-hävittäjästä kehitetty jatkokehitelmä, jonka rakenteeseen ja voimalaitteeseen tehtiin muutoksia suorituskyvyn parantamiseksi. Vaikka koneeseen asennettiin tehokkaampi moottori, sen tehoa pidettiin edelleen riittämättömänä. Kesällä 1941 LaGG-3:n suorituskyky ei yltänyt saksalaisten Messerschmitt Bf 109 E- ja F-versioiden tasolle. Näiden puutteiden korjaamiseksi konetyyppiä kehitettiin jatkuvasti tuotannon aikana. Jatkuva kehitystyö johti lukuisiin muutoksiin ja eri versioihin, joita syntyi kaikkiaan jopa 66.

LaGG-3
Lavotškin LaGG-3 suomalaisten sotasaaliina.
Kuva: SA-kuva-arkisto, Helsinki

Tekniset tiedot

LaGG-3
 
- tyyppi hävittäjä
- moottori Klimov M-105PF
- teho 1 260 hv
- nopeus (max) 447-532 km/h
- nousunopeus 16 m/s
- toimintakorkeus 9 000 m
- toimintamatka 650 km
- siipiväli 9,80 m
- kokonaispituus 8,87 m
- korkeus 2,9 m
- paino (tyhjä) 2 535 kg
- paino (lastattu) 3 445 kg
- aseistus 1 x 20mm ShVAK
3 x 7.62 mm
  6 x RS-82 tai RS-132 raketit
- pommikuorma 2 x 50 kg
- radio -
 

Tuotanto

LaGG-3-hävittäjiä valmistettiin vuosina 1941–1944 yhteensä 6 528 kappaletta. Tuotannosta vastasivat lentokonetehtaat nro 21 Gorkissa, nro 31 Taganrogissa ja Tbilisissä sekä nro 23 ja 153 Leningradissa ja Novosibirskissa. Konetyyppiä kehitettiin jatkuvasti tuotantokauden aikana, minkä seurauksena siitä valmistettiin jopa 66 toisistaan yksityiskohdiltaan poikkeavaa versiota.

LaGG-3:n aseistus vaihteli versiokohtaisesti. Tavanomaiseen aseistukseen kuului 20 mm:n ShVAK-konetykki ja kaksi 7,62 mm:n konekivääriä. Joissakin versioissa toinen tai molemmat 7,62 mm:n konekiväärit korvattiin yhdellä 12,7 mm:n Berezin BS -konekiväärillä. Lisäksi koneen ulkoisiin ripustimiin voitiin kiinnittää joko kaksi 50 kilogramman pommia tai vaihtoehtoisesti kuusi RS-82- tai RS-132-rakettia. Aseistuksen ja muiden rakenteellisten muutosten avulla pyrittiin mukauttamaan konetta erilaisiin operatiivisiin tarpeisiin.

Lähdeluettelo

  • - LaGG-3, https://en.wikipedia.org, 23.12.2024
  • - LaGG-3, https://fi.wikipedia.org, 23.12.2024

12.2.2002 (9.10.2026 18:41)