Junkers Ju 88 D-1

Yleistä

Etulinjakäytöstä vähitellen poistuvan Dornier Do 17 P -kaukotiedustelukoneen seuraajaksi kehitettiin vuoden 1940 alkupuolella ilmakuvauskameroilla varustettu Junkers Ju 88 D -tiedusteluversio. Ju 88 D -sarjan koneet suunniteltiin erityisesti kaukotiedustelutehtäviin, ja suurin osa niistä valmistettiin Ju 88 A -pommikonemallin pohjalta. Tiedustelukäyttöön tehtyjen muutosten yhteydessä koneesta poistettiin syöksyjarrut, ja pommikuilu muutettiin polttoainetankeille soveltuvaksi tilaksi. Näiden muutosten tarkoituksena oli parantaa koneen soveltuvuutta pitkän matkan tiedustelulentoihin.

Ju 88 D oli varustettu kahdella Junkers Jumo 211 J-1 -moottorilla, joiden teho oli noin 1 290 kilowattia moottoria kohden. Koneen huippunopeus oli noin 480 kilometriä tunnissa. Ilmakuvauskameroiden lisäksi koneisiin asennettiin tutkavarustusta tiedustelutehtävien vaatimusten mukaisesti. Ju 88 D -koneita alkoi saapua tiedusteluyksiköiden käyttöön vuoden 1940 aikana. Vaikka kyseisen version tuotanto päättyi vuonna 1944, koneita käytettiin operatiivisissa tehtävissä toisen maailmansodan loppuun saakka.

Ju 88 D soveltui erityisesti laajoilla merialueilla ja itärintamalla suoritettuihin tiedustelulentoihin, sillä näillä toiminta-alueilla pitkät etäisyydet korostivat pitkän toimintasäteen ja suuren polttoainekapasiteetin merkitystä. Koneen suorituskyky ja tiedustelulaitteisto mahdollistivat vihollisen joukkojen, huoltoreittien ja sotilaallisesti merkittävien kohteiden kartoittamisen laajoilla alueilla. Näin Ju 88 D muodosti tärkeän osan Saksan ilmavoimien kaukotiedustelukykyä sodan aikana.

Kameravarustus

Koneeseen asennettiin Rb 70/30 tai vaihtoehtoisesti Rb 50/30 kamera, korkealta kuvaamista varten ja Rb 20/30 -kamera matalakuvausta varten. Kamerat asennettiin pommikuilun taakse, eivätkä ne vieneet tilaa pommeilta. Näin ollen, kone pystyi ottamaan tiedustelulennolla mukaan täyden pommilastin. 9 000 kg:n pommilasti tietenkin vaikutti koneen toimintasäteenseen.

Tuotanto

unkers Ju 88 -pommikoneen sarjatuotanto käynnistettiin kesällä 1938 osana Hermann Göringin käynnistämää Ju 88 -kehitysohjelmaa. Koneen valmistuksen kasvattamiseen panostettiin merkittävästi, sillä siitä oli tarkoitus muodostaa yksi Saksan ilmavoimien keskeisistä pommikonetyypeistä. Tuotantokapasiteetin lisäämiseksi Junkers siirsi Ju 87 Stuka -syöksypommittajien valmistuksen Weser Flugzeugbau -yhtiön tehtaille, jolloin se pystyi keskittämään omia tuotantoresurssejaan Ju 88 -koneiden valmistukseen.

Vuonna 1940 Heinkel aloitti Ju 88 -koneiden siipien valmistuksen tehtaillaan, mikä osaltaan lisäsi tuotantokapasiteettia ja nopeutti koneiden valmistusta. Tuotantoverkoston laajentuessa ohjelmaan osallistui myös useita muita saksalaisia lentokonevalmistajia ja teollisuusyrityksiä. Näihin kuuluivat Dornierin tehtaat Friedrichshafenissa ja Wismarissa sekä ATG, Siebel, Henschel, Arado ja AEG Wildaun tehdas. Tuotannon hajauttaminen useille valmistajille mahdollisti teollisten resurssien laajemman hyödyntämisen ja tuki Ju 88 -koneiden valmistusmäärien kasvattamista.

Tuotanto vuosittain

• • 1939 - 69 kpl
• • 1940 - 1 816 kpl
• • 1941 - 2 146 kpl
• • 1942 - 2 270 kpl
• • 1943 - 2 160 kpl
• • 1944 - 661 kpl

unkers Ju 88 -lentokoneen sarjatuotantoa supistettiin ja ajettiin alas syyskuussa 1944, kun Saksan lentokoneteollisuuden painopistettä siirrettiin hävittäjäkoneiden valmistukseen. Vuosina 1938–1944 valmistettiin yhteensä yli 14 000 Ju 88 -konetta eri versioina. Kaukotiedustelukäyttöön tarkoitetun Ju 88 D-1 -version osuudeksi tuotannosta ilmoitetaan 330 konetta.

Ju 88 D-1 -tiedustelukoneita valmistettiin Junkersin Bernburgin tehtaalla joulukuusta 1941 huhtikuuhun 1943 saakka. Kyseisen version koneiden valmistenumerot kuuluivat WNr. 430xxx -sarjaan. Vaikka osia valmistettiin mahdollisesti myös muissa tuotantolaitoksissa, käytettävissä olevien tietojen perusteella koneiden loppukokoonpano ja tiedustelutehtävissä tarvittavan kameravarustuksen asentaminen keskitettiin todennäköisesti Bernburgiin.

Vuosina 1941–1942 yhden Ju 88 D-1 -tiedustelukoneen valmistuskustannukset olivat 156 807 valtakunnanmarkkaa (RM). Tästä summasta työvoimakustannusten osuus oli 8 580 RM ja materiaalikustannusten 122 844 RM. Valmistuskustannuksia onnistuttiin myöhemmin alentamaan osana Saksan sotatalouden tehostamistoimia, joita toteutettiin muun muassa asetuotannosta vastaavan Albert Speerin johdolla. Vuoden 1943 alussa koneen valmistuskustannukset olivat laskeneet 131 145 valtakunnanmarkkaan. Työvoimakustannukset olivat tällöin 5 750 RM ja raaka-ainekustannukset 101 500 RM. Samanaikaisesti koneen valmistukseen tarvittavien työtuntien määrää saatiin vähennettyä noin 30 000 tunnista 25 000 tuntiin. Luvut havainnollistavat tuotantoprosessien tehostamista ja kustannusten alentamiseen kohdistuneita pyrkimyksiä Saksan lentokoneteollisuudessa.

Ju 88 -pommikoneen kehitysvaiheessa tehtiin myös ratkaisuja, jotka vaikuttivat merkittävästi sen suunnitteluun ja tuotannon käynnistämiseen. Vaikka kone oli jo edennyt sarjatuotantoon tähtäävään kehitysvaiheeseen, Ernst Udet vaati siihen syöksypommitusominaisuutta. Vaatimus saattoi liittyä Saksan ylimmän sotilasjohdon asettamiin tavoitteisiin, mutta Adolf Hitlerin mahdollista suoraa vaikutusta päätökseen on arvioitava lähdeaineiston perusteella. Syöksypommitusominaisuuden lisääminen edellytti rakenteellisia muutoksia ja lisätestejä, mikä viivästytti tuotannon käynnistämistä. Samalla koneen alkuperäisiä suorituskykytavoitteita jouduttiin sovittamaan uusiin vaatimuksiin. Tämä kehitysvaihe havainnollistaa, kuinka operatiiviset vaatimukset ja sotilasjohdon päätökset saattoivat vaikuttaa lentokoneiden suunnitteluun, tuotantoaikatauluihin ja teknisiin ominaisuuksiin.

Tekniset tiedot

Kuusamossa

Alakurtista 24.2.1944 startannut Kette Lapplandin (1.(F)/Aufkl.Gr.124) Junkers Ju 88 D-1 (G2+CK) kaukotiedustelukone teki pakkolaskun, klo 14.45 noin 600 metriä Kuusamon kirkonkylästä itään, Torankijärven jäälle auratulle jääkentälle. Koneen miehistönä oli lentäjä Oberfeldwebel Conradi, tähystäjä Hauptmann Ewald Dohrmann ja konekivääriampuja Unteroffizier Nawe. Konetta korjaamaan saapui konemestari (Prüfmeister) Kramer. Kone seisoi Torankijärven jäällä parin viikon ajan korjattavana. Hauptmann Ernst Sorge ja Prüfmeister Kramer, lensivät sen 6.3.1944 takaisin tukikohtaansa Alakurttiin.^{45, 48}

Lähdeluettelo

• - Junkers Ju 88, url: http://www.historyofwar.org, 3.1.2021
• - Junkers Ju 88, url: https://en.wikipedia.org, 2.11.2021
• - Junkers Ju 88, url: http://www.histaviation.com, 2.11.2021
• - The Hugo Junkers homepage, url: http://www.hugojunker.bplaced.net, 4.1.2020
• - Das Arbeitspferd der Luftwaffe – Ju 88, von Joachim Stein
• - Demystifying the German “Armament miracle” during WW2, Lutz Budrass, 2005

1.1.2021 (9.10.2026 17:42)