Henschel Hs 126
Yleistä
Henschel Hs 126 oli saksalainen lähitiedustelukone, jonka suunnitteli Henschel-lentokonetehtaan pääsuunnittelija Friedrich Nicolaus vuonna 1936. Kone oli rakenteeltaan yksimoottorinen ja aseistettu, ja sen keskeisiä ominaisuuksia olivat hyvät hidaslento-ominaisuudet sekä kyky toimia lyhyiltä kiitoteiltä. Valmistajan ilmoituksen mukaan koneen lentoonlähtömatka oli noin 294 metriä, mikä soveltui hyvin etulinjan läheisyydessä sijaitsevien tilapäisten lentotukikohtien käyttöön.
Hs 126 valmistettiin kaksi pääversiota: Hs 126 A, jossa käytettiin BMW 132 -moottoria, sekä Hs 126 B, jonka voimanlähteenä oli Bramo 323 -moottori. Moottorityyppien erot vaikuttivat osaltaan versioiden suorituskykyyn. Koneen ensisijaisena tehtävänä oli lähitiedustelu, jossa se keräsi tietoa vihollisen joukkojen liikkeistä, asemista ja toiminnasta. Ilmakuvaukseen käytettiin käsikäyttöistä kameraa, kuten Zeissin kameraa. Tässä suhteessa Hs 126 erosi esimerkiksi Dornier Do 17 P -kaukotiedustelukoneesta, jossa voitiin käyttää kiinteästi asennettua kameravarustusta. Tiedusteluhavainnot voitiin välittää eteenpäin radiolla tai vaihtoehtoisesti pudottamalla viestisäiliö vastaanottavalle joukolle.
Vuodesta 1942 alkaen Henschel Hs 126 -koneita alettiin vähitellen korvata Focke-Wulf Fw 189 -lähitiedustelukoneilla. Uudempi Fw 189 soveltui tiedustelutehtäviin paremmin, ja Hs 126 poistui asteittain lähitiedusteluyksiköiden ensilinjan käytöstä. Koneita hyödynnettiin kuitenkin myöhemmin myös muissa tehtävissä, muun muassa yöaikaisissa maataistelutehtävissä ja liitokoneiden hinaamisessa. Hs 126 pitkä käyttöura kuvastaa sitä, kuinka vanhempia konetyyppejä mukautettiin sodan aikana uusiin operatiivisiin tarpeisiin niiden alkuperäisen tehtävän merkityksen vähentyessä.
