Sota-ajan tapahtumat Kuusamo–Kiestinki suunnalla 1939–1944
Kuusamon
sotahistorian
tutkimusryhmä
Kansainvälinen sotahistorian tutkimusryhmä vuodesta 1999 alkaen...
Sotatoimialue
Kuusamo–Kiestinki
Sotatoimialueen tarkan esittelyn tarkoituksena on helpottaa lukijaa hahmottamaan tapahtumaympäristö aiempaa paremmin...
Joukko-osastot
Suomalaisten, saksalaisten ja neuvostoliittolaisten joukkojen lyhyet historiikit.
Taistelukalusto
Taistelukaluston esittely: lentokoneet, panssarivaunut, tykit, kranaatinheittimet, panssarintorjuntatykit, ilmatorjuntatykit ja käsiaseet.
Sd.Kfz.10/5
Yleistä
Puolitela-ajoneuvokonseptin kehittämiseen osallistui saksalainen diplomi-insinööri Ernst Kniepkamp, joka työskenteli Saksan maavoimien aseistus- ja kalusto-osaston kuudennessa osastossa (Wa Prüf 6). Ajoneuvovalmistaja Demag kehitti vuonna 1934 puolitela-ajoneuvon, joka sai nimityksen Sonderkraftwagen 10 (Sd.Kfz.10) sekä vaihtoehtoisen nimityksen leichter Zugkraftwagen 1t (le.Zgkw. 1t). Vuonna 1938 valmistunut D7-tyyppi muodostui ajoneuvon keskeiseksi tuotantomalliksi.
Sd.Kfz.10 suunniteltiin ensisijaisesti maastokelpoiseksi kevyeksi tykinvetäjäksi. Sen tehtävänä oli vetää erityisesti 2cm Flak 30 ilmatorjuntatykkiä, 7.5cm le.IG jalkaväkitykkiä sekä 3.7cm Pak 36 panssarintorjuntatykkiä. Ajoneuvoon voitiin sijoittaa kuljettajan lisäksi kahdeksan henkilöä varusteineen.
Sd.Kfz.10:n alustan soveltuvuus kevyen ilmatorjuntatykin kuljetus- ja käyttöalustaksi havaittiin jo varhaisessa vaiheessa. Ajoneuvon lavalle oli mahdollista asentaa suhteellisen helposti 2cm Flak 30 -ilmatorjuntatykki. Vaikka raskaammat Sd.Kfz.6- ja Sd.Kfz.7 puolitela-ajoneuvot soveltuivat tehtävään paremmin, niitä tarvittiin ensisijaisesti raskaampien kenttätykkien ja muiden kuormien vetämiseen. Tämän vuoksi Sd.Kfz.10:n kaltaisen kevyemmän alustan hyödyntäminen ilmatorjuntatykistön tehtävissä oli tarkoituksenmukaista.
Sd.Kfz.10/4-muunnos, joka oli varustettu 2cm Flak 30 -ilmatorjuntatykillä, kehitettiin prototyyppiasteelle jo vuonna 1935 ja otettiin sarjatuotantoon vuonna 1938. Vuonna 1943 tuotantoon tuli Sd.Kfz.10/5, jossa 2cm Flak 30 oli korvattu tehokkaammalla 2cm Flak 38 ilmatorjuntatykillä. Samalla miehistön suojausta parannettiin. Tykin suojakilpi valmistettiin 8 mm:n vahvuisesta teräslevystä, jonka tarkoituksena oli suojata miehistöä erityisesti kiväärikaliiperisten aseiden tulelta. Myös ajoneuvon ohjaamo oli panssaroitu edestä ja sivuilta.
Ampumatarvikkeiden kuljetusta varten, ajoneuvon perään kytkettiin ammusperävaunu (Sonderanhäger 51 - Sd.Ah.51), johon pystyi lastaamaan 640 ammusta
Sd.Kfz.10/5 johon on asennettu 2cm Flak 38 ilmatorjuntatykki.
Tuotanto
Sd.Kfz. 10/4 -ilmatorjunta-ajoneuvon sarjatuotanto käynnistyi toukokuussa 1939. Ensimmäinen tuotantoerä käsitti 370 ajoneuvoa, ja sen valmistus saatiin päätökseen heinäkuussa 1939. Vuoden 1940 aikana tuotantotahti oli keskimäärin 45 ajoneuvoa kuukaudessa. Maaliskuuhun 1940 mennessä oli valmistettu yhteensä 927 ajoneuvon runkoa, mutta näistä ainoastaan 350 oli varusteltu täysin käyttövalmiiksi ilmatorjunta-ajoneuvoiksi. Vuoden 1941 aikana Saksan maavoimat (Heer) vastaanottivat 195 ajoneuvoa ja ilmavoimat (Luftwaffe) 175 ajoneuvoa.
Ajoneuvojen valmistus perustui eri teollisuusyritysten väliseen työnjakoon. Alustojen ja runkojen valmistuksesta vastasi Demag AG, kun taas ilmatorjunta-aseistuksen asentamisesta ja ajoneuvojen lopullisesta varustelusta huolehti Adlerwerke, tarkemmin Adler Mechanische Werke Cottbus (MWC). Maaliskuun 1940 jälkeen Adlerwerke tehosti kokoonpanotoimintaansa, minkä seurauksena valmistuskapasiteetti nousi 25 käyttövalmiiseen ajoneuvoon kuukaudessa. Tuotantoprosessin eri vaiheiden väliset kapasiteettierot näkyivät kuitenkin huomattavana epäsuhtana valmistettujen runkojen ja lopullisesti varusteltujen ajoneuvojen määrissä.
Vuonna 1941 Saksan maavoimat arvioivat ilmatorjunta-ajoneuvojen kokonaistarpeeksi 5 070 kappaletta. Tuotantokapasiteetti jäi kuitenkin huomattavasti asetettua tavoitetta pienemmäksi. Joulukuun 1941 loppuun mennessä oli valmistunut yhteensä 736 käyttövalmista Sd.Kfz. 10/4 -ilmatorjunta-ajoneuvoa, vaikka ajoneuvorunkojen valmistusmäärä oli noussut 927 kappaleeseen. Sd.Kfz. 10/4 -mallin kokonaistuotannoksi muodostui lopulta 1 050 ajoneuvoa ennen tuotannon päättymistä lokakuussa 1943.
Sd.Kfz. 10/4 -mallin teknisten ja operatiivisten ominaisuuksien kehittämiseksi suunniteltiin vuonna 1942 parannettu Sd.Kfz. 10/5 -versio, jonka sarjatuotanto käynnistyi tammikuussa 1943. Ensimmäinen uuden mallin ajoneuvo otettiin palveluskäyttöön lokakuussa 1943. Sd.Kfz. 10/5 -ajoneuvojen valmistuksesta vastasi Adler Mechanische Werke Cottbus. Vuoden 1943 loppuun mennessä uusia ilmatorjunta-ajoneuvoja oli valmistunut 275 kappaletta. Tuotanto jatkui vuonna 1944, jolloin valmistui vielä 687 ajoneuvoa. Sd.Kfz. 10/5 -mallin tuotanto päättyi vuonna 1945.
Sd.Kfz. 10/4- ja Sd.Kfz. 10/5 -ilmatorjunta-ajoneuvojen yhteenlaskettu tuotantomäärä oli 2 012 kappaletta. Ajoneuvojen valmistuskustannukset muodostuivat useista erillisistä osatekijöistä. Sd.Kfz. 10 -puolitela-alustan hankintahinta oli noin 15 000 valtakunnanmarkkaa (Reichsmark, RM), kun taas 2 cm:n FlaK 38 -ilmatorjuntatykin hinta oli noin 3 500 RM. Asejärjestelmän ajoneuvokäyttöön edellyttämien muutostöiden, kiinnitysrakenteiden ja asennustyön tarkkoja kustannuksia ei tunneta. Valmiin ilmatorjunta-ajoneuvon kokonaiskustannusten arvioidaan kuitenkin ylittäneen 20 000 RM, mikä kuvastaa ajoneuvotyypin suhteellisen korkeita valmistuskustannuksia.
Kiestingin suunnalla Sd.Kfz.10/5 ilmatorjunta-ajoneuvoja nähtiin Jäger-Bataillon 3 ja 6 käytössä. Molemmilla pataljoonilla oli maaliskuussa 1944 käytössään neljä ajoneuvoa, sijoitettuna pataljoonan omaan kevyeen ilmatorjuntajoukkueeseen.
