7.62 ITKK 31-40

Yleistä

Suomalainen asesuunnittelija Aimo Lahti suunnitteli 1930-luvun alussa kaksiputkisen ilmatorjuntakonekiväärin, joka tunnettiin nimellä 7,62 ITKK 31. Ase suunniteltiin kevyiden ilmatorjuntajoukkojen käyttöön, ja siitä muodostui Suomen armeijan keskeinen ilmatorjuntakonekivääri. Aseesta valmistettiin kaksi pääversiota: alkuperäinen 7,62 ITKK 31 sekä myöhemmin kehitetty ja parannettu 7,62 ITKK 31-40.

Rakenteeltaan ja toimintaperiaatteeltaan 7,62 ITKK 31 perustui Maxim m/1910 -konekivääriin. Asejärjestelmä koostui kahdesta rinnakkain sijoitetusta konekivääristä, joiden piiput oli varustettu vahvistetuilla jäähdytysratkaisuilla. Kummallakin konekiväärillä oli oma patruunavyönsä ja syöttölaitteensa, ja aseessa käytettiin 250 patruunan vyötä. Maxim m/1910:n vesijäähdytyksestä poiketen 7,62 ITKK 31 suunniteltiin ilmajäähdytteiseksi. Jäähdytys toteutettiin rei'itetyllä jäähdytysvaipalla, jossa oli neljässä rivissä yhteensä kuusi pitkänomaista jäähdytysaukkoa. Piipun suulle oli lisäksi kiinnitetty liekinsammutin.

Kummallakin konekiväärillä oli oma ampumakahvansa sekä etusormella käytettävä liipaisin. Asejärjestelmä sijoitettiin noin 135 senttimetrin korkuiselle kartiojalustalle. Jalusta oli rakenteeltaan raskas, mikä rajoitti aseen siirrettävyyttä. Kartiojalusta voitiin kuitenkin asentaa erilaisiin käyttöympäristöihin, kuten kiinteään tuliasemaan, ajoneuvoalustalle, alukseen tai muulle riittävän tasaiselle alustalle.

Tulitoiminnassa 7,62 ITKK 31:n miehistöön kuului kuusi henkilöä. Miehistö koostui johtajasta, ampujasta, kahdesta lataajasta sekä kahdesta ammusmiehestä. Miehistön tehtävät jakautuivat aseen suuntaamiseen ja laukaisemiseen sekä patruunavöiden käsittelyyn ja ampumatarvikkeiden syöttämiseen.

7.62 ITKK 31-40
7.62 ITKK 31-40 VKT

7.62 ITKK 31-40

Vuonna 1940 aseesta kehitettiin parannettu versio. Kömpelö kartiojalusta korvattiin uudella kolmihaaraisella putkijalustalla m/40. Lisäksi aseen rekyyliä hillitsemään kehitettiin uusi sysäyksenvahvistaja, jonka ruutikaasut ohjattiin vain ylöspäin, mikä tuotti vastavoimaa rekyylin aiheuttamalle piippujen kohoamiselle. Aseen tähtäin uudistettiin samalla ja käyttöönotettiin PNP-tähtäin. Uudessa rengastähtäimessä oli soikiokehät 30 ja 60 asteen ampumakulmia varten. Lisäksi piiput olivat aiempaa paksummat, mikä toi hieman helpotusta kuumenemisongelmaan. Myös jäähdytysvaippa oli aiempaa paksumpi ja varustettu pyöreillä jäähdytysrei’illä.

Tuotanto

Suomen armeija teki vuonna 1933 tilauksen, 7.62 ITKK 31 VKT ilmatorjuntakonekivääristä. Ensimmäinen tilauserä käsitti 130 asetta. Talvisodan alkaessa armeijan käytössä oli tämä tilattu määrä ja lisäksi vuoden 1940 syksyn aikana valmistui vielä kymmenen asetta.

Parannetusta 7.62 ITKK 31-40 VKT mallista jätettiin 17.3.1941, 82 aseen tilaus, mutta sarjatuotantoon päästiin vasta 1943. Parannettua mallia valmistettiin yhteensä 367 kappaletta. Kaikkiaan asemallia valmistettiin vuosien 1933-1944 aikana 507 kpl.

Tekniset tiedot

7.62 ITKK 31-40
 
- tyyppi ilmatorjuntakonekivääri
- kaliiperi 7.62x53R
- putken pituus 72,3 cm
- putken rihlat -
- putken elinikä -
- aseen pituus 113 cm
- paino 47 kg
- kartiojalusta (m/31) 69 kg
- putkijalusta (m/40) 71 kg
- ammustyypit AP, HE
- ammuksen lähtönopeus 800 m/s
- tulinopeus 2 x 900 lk./min
- kantama 600 m
- maksimikantama 1 000 m
- patruunavyö 250 patruunaa
- sivusäätö 360°
- korkeussäätö -10° - +80°
- tähtäin rengastähtäin
- miehistö 6
 


7.62 ITKK 31-40
7.62 ITKK 31-40 VKT ilmeisesti Kiestingin suunnalla. Kuva: © TH-valokuvakokoelma

Lähdeluettelo

  • - 762 ITKK 31-40 VKT, Itsenäisen Suomen ilmatorjuntatykit 1917-2000, Sotamuseon julkaisuja 1/2005

17.1.2024 (8.10.2026 13:21)