Zündapp KS 750
Yleistä
Saksan maavoimien yleisesikunta (O.K.H., Oberkommando des Heeres) käynnisti vuonna 1937 hankkeen uuden, sotilaskäyttöön tarkoitetun moottoripyörän kehittämiseksi. Suunnitellun sivuvaunullisen moottoripyörän tuli täyttää useita vaativia suorituskykyvaatimuksia. Sen tuli kyetä kuljettamaan 500 kilogramman hyötykuorma, saavuttaa hiekkatiellä 80 km/h:n ja moottoritiellä (Autobahn) 95 km/h:n enimmäisnopeus sekä tarjota vähintään 15 senttimetrin maavara. Lisäksi moottoripyörässä tuli käyttää standardinmukaisia 4,5 × 16 tuuman (410 mm) renkaita.
Alkuvaiheessa Zündapp G.m.b.H. suunnitteli perustavansa uuden ajoneuvon aiemman KS 600 -mallin modifioituun rakenteeseen. Suunnitelmasta kuitenkin luovuttiin, ja kehitystyö päätettiin toteuttaa kokonaan uuden rakenteellisen ratkaisun pohjalta. Työn tuloksena valmistui vuonna 1939 Zündapp KS 750, joka hyväksyttiin Saksan asevoimien käyttöön vuonna 1941.
KS 750 -malliin kehitettiin kaksi erilaista sivuvaunuratkaisua. Ensimmäinen oli BW40, jota seurasi vuonna 1943 rakenteeltaan yksinkertaistettu BW43-malli. Näiden sivuvaunujen kehittämisellä pyrittiin vastaamaan sotilaskäytön asettamiin kuljetus- ja käyttövaatimuksiin sekä tehostamaan ajoneuvon soveltuvuutta rintamaolosuhteisiin.
Zündapp KS 750 oli saksalaisen Zündapp-Werke G.m.b.H:n valmistama raskas sotilasmoottoripyörä. Malli edusti aikakautensa teknisesti kehittynyttä moottoripyöräsuunnittelua, sillä sen rakenteessa yhdistyivät suuri iskutilavuus, sivuvaunukäyttöön soveltuva voimansiirto, maasto-ominaisuudet sekä suhteellisen suuri kuormankantokyky. KS 750:n suunnittelun lähtökohtana ei siten ollut tavanomainen yksittäisen kuljettajan käyttöön tarkoitettu moottoripyörä, vaan nimenomaisesti sotilaskäyttöön suunniteltu ajoneuvokokonaisuus, jonka tuli soveltua sekä henkilöstön ja varusteiden kuljettamiseen että vaativiin maasto- ja tieolosuhteisiin.
KS 750:n voimanlähteenä toimi noin 750 kuutiosenttimetrin iskutilavuuksinen kaksisylinterinen nelitahtimoottori. Moottori oli rakenteeltaan vastakkain asetetuilla sylintereillä varustettu bokserimoottori, jonka keskeisenä etuna oli rakenteesta seurannut matala painopiste. Tämä ominaisuus oli erityisen merkittävä raskaassa sivuvaunuyhdistelmässä, jonka ajettavuus ja vakaus poikkesivat huomattavasti tavanomaisesta kaksipyöräisestä moottoripyörästä. Moottorin yhteydessä käytettiin monivaihteista vaihteistoa sekä peruutusvaihdetta. Peruutusvaihde helpotti osaltaan ajoneuvon käsittelyä tilanteissa, joissa sen huomattava massa ja sivuvaunurakenne vaikeuttivat manuaalista siirtämistä.
Yksi KS 750:n merkittävimmistä teknisistä ominaisuuksista oli vetävä sivuvaunun pyörä. Sivuvaunun vetojärjestelmän ansiosta moottorin tuottamaa voimaa voitiin välittää myös sivuvaunun pyörälle, mikä paransi ajoneuvon etenemiskykyä pehmeällä alustalla ja vaikeissa tieolosuhteissa. Ratkaisu lisäsi voimansiirron rakenteellista monimutkaisuutta verrattuna tavanomaisiin moottoripyöriin, mutta vastasi sotilaskäytön asettamiin vaatimuksiin. Ajoneuvolta edellytettiin toimintakykyä myös päällystämättömillä teillä ja maastossa, joissa tavanomaisen kaksipyöräisen moottoripyörän etenemiskyky saattoi olla rajallinen.
Rakenteeltaan KS 750 oli huomattavan raskas ajoneuvo. Sivuvaunun kanssa sen kokonaismassa oli selvästi suurempi kuin useimmilla siviilikäyttöön tarkoitetuilla moottoripyörillä. Suuri massa yhdistettynä tehokkaaseen moottoriin ja alennusvaihteistoon mahdollisti kuitenkin suhteellisen suuren hyötykuorman sekä sotilaallisen varustuksen kuljettamisen. Sivuvaunua voitiin hyödyntää sekä henkilön että varusteiden kuljettamiseen, minkä lisäksi KS 750:tä käytettiin monenlaisissa sotilaallisissa tehtävissä. Näihin kuuluivat muun muassa viesti-, tiedustelu-, kuljetus- ja yhteystehtävät. Ajoneuvon rakenteelliset ratkaisut osoittavat, että sen suunnittelussa painotettiin ennen kaikkea monikäyttöisyyttä, maastokelpoisuutta ja toimintavarmuutta sotilaallisissa käyttöolosuhteissa.