Raupenschlepper Ost

Yleistä

Saksalainen ajoneuvovalmistaja Steyr kehitti vuonna 1942 keskiraskaan Raupenschlepper Ost (RSO) -telavetäjän itärintaman ensimmäisen sotatalven kokemusten pohjalta. Aiemmin käytössä olleet puolitelavaunut eivät olleet kaikissa olosuhteissa täyttäneet niille asetettuja vaatimuksia, erityisesti Neuvostoliiton rospuuttoajan pehmenneillä ja mutaisilla teillä sekä talviolosuhteissa, joissa ajoneuvoilta vaadittiin hyvää etenemiskykyä syvässä lumessa. RSO:n suunnittelussa pyrittiin vastaamaan näihin ongelmiin parantamalla ajoneuvon maastokelpoisuutta. Kehitystyön esikuvana on tiettävästi hyödynnetty Neuvostoliitossa käytössä ollutta STZ-5-telavetäjää.

RSO suunniteltiin ensisijaisesti tykistön vetoajoneuvoksi, mutta sen käyttö laajeni nopeasti myös muihin tehtäviin. Hyvän maastokelpoisuutensa ansiosta sitä voitiin käyttää muun muassa tykkien ja muun raskaan materiaalin vetämiseen, ampumatarvikkeiden kuljetuksiin sekä erilaisiin huolto- ja kuljetustehtäviin. Lisäksi ajoneuvoa käytettiin henkilöstön kuljettamiseen. Telaketjujen ansiosta RSO soveltui erityisesti vaikeakulkuiseen maastoon, jossa pyörä- ja puolitelavaunujen etenemiskyky saattoi heikentyä merkittävästi.

RSO:n maastokelpoisuus korostui erityisesti talviolosuhteissa sekä pehmeässä ja mutaisessa maastossa. Sen yksinkertainen rakenne ja telaketjuveto mahdollistivat etenemisen olosuhteissa, joissa tavanomaisten pyöräajoneuvojen käyttö oli vaikeaa. Näiden ominaisuuksien vuoksi RSO:sta muodostui itärintamalla monikäyttöinen kuljetus- ja vetoajoneuvo, jota voitiin hyödyntää erityisesti rintaman huolto- ja tykistötehtävissä.

RSO
Raupenschlepper Ost (RSO)

RSO-telavetäjän ohjaus poikkesi tavanomaisista pyöräajoneuvoista, sillä siinä ei ollut ohjauspyörää. Kuljettaja hallitsi ajoneuvon suuntaa kahden jarruvivun avulla. Kääntyminen tapahtui jarruttamalla sen puoleista telaketjua, jonka suuntaan ajoneuvoa haluttiin ohjata. Telaketjujen toisistaan riippumaton jarruttaminen mahdollisti siten ajoneuvon kääntymisen myös ahtaissa ja vaikeakulkuisissa maasto-olosuhteissa.

RSO-telavetäjästä valmistettiin eri moottoriversioita. RSO/01-mallissa käytettiin bensiinimoottoria, kun taas RSO/03-mallissa voimanlähteenä oli dieselmoottori. Telaston rakenne perustui umpiteräksestä valmistettuihin telapyöriin, joiden jousitus toteutettiin lehtijousilla. Rakenteessa painotettiin ennen kaikkea kestävyyttä ja toimintavarmuutta vaikeissa maasto- ja sääolosuhteissa.

RSO:n hyötykuorma oli noin 1 500 kilogrammaa, minkä lisäksi se kykeni vetämään noin 2 000 kilogramman painoista tykkiä. Ajoneuvon yhdistelmä kohtuullista hyötykuormaa, vetokykyä ja hyvää maastoliikkuvuutta teki siitä soveltuvan erityisesti tykistön veto- ja huoltotehtäviin. Sen merkitys korostui etenkin pehmeässä maastossa, mudassa ja lumessa, joissa pyöräajoneuvojen liikkumiskyky saattoi olla huomattavasti rajallisempi.

Versiot

RSO-telavetäjästä valmistettiin kahta päätyyppiä. RSO-01 oli varustettu ilmajäähdytteisellä, Steyr V8 -bensiinimoottorilla (85 hv) ja RSO-03, jossa oli Deutz-dieselmoottori (66 hv).

Tuotanto

Steyr aloitti RSO:n valmistamisen vuonna 1942, mutta tehdas ei pystynyt vastaamaan kysyntään, riittämättömän kapasiteetin vuoksi. Tuotantoon tuli pian mukaan myös Klockner-Magirus, Wanderer-Auto-Union ja Graf & Stift. Erään tiedon mukaan, ajoneuvon kaikkia versioita valmistettiin kaikkiaan 27 950 kpl.

Tuotanto tehtaittain

  • - Steyr, 2 600 kpl
  • - Klockner-Deutz-Magirus, 12 500 kpl
  • - Wanderer-Auto-Union, 5 600 kpl
  • - Graf & Stift, 4 500 kpl

Tuotanto vuosittain

  • - 1942 - 1 454 kpl
  • - 1943 - 14 012 kpl
  • - 1944 - 11 403 kpl
  • - 1945 - 1 282 kpl

Pohjois-Suomessa

Saksan Lapin armeijalla (Geb. A.O.K. 20), oli käytössään toista sataa Raupenschlepper Ost -telavetäjää. 6.SS-Gebirgs-Division Nord sai heinäkuussa 1944 käyttöönsä yhdeksän RSO-telavetäjää. 7.Gebirgs-Division käytössä oli 1.8.1944, 25 RSO-telavetäjää, mutta tarve olisi ollut jopa 176 kpl. Esimerkiksi Heeres-Artillerie-Abteilung 520 sai käyttöönsä seitsemän RSO-telavetäjää elokuussa 1944. Samana ajankohtana myös M.G.-Btl.4 sai kolme RSO-telavetäjää. G.J.R.139 oli tarvinnut käyttöönsä 84 RSO-telavetäjää, mutta ei ajoneuvopulan vuoksi saanut yhtään.

Suomen armeija

Saksalaiset toimittivat 20 kappaletta RSO-telavetäjää, Suomen armeijan käyttöön. Ilmeisesti nämä ajoneuvot oli tarkoitettu rynnäkkötykkiprikaatiin, mutta käytännössä niille tuntui löytyvät parempaa käyttöä tykinvetäjinä.


RSO
Raupenschlepper Ost (RSO) vetää sotasaaliiksi otettua neuvostoliittolaista 122mm M1938 (122 H/38) haupitsia Pindus-Karhumäki suunnalla 20.6.1944.
Kuva: SA-kuva-arkisto

Tekniset tiedot

Raupenschlepper Ost (RSO)
 
- versio RSO-01 RSO-03  
- tyyppi keskiraskas telavetäjä keskiraskas telavetäjä  
- moottori Steyr V8, 3,5 l bensiini Deutz-Diesel 5,5 l  
- teho 85 hv 66 hv  
- nopeus 17 km/h (maastossa 10 km/h) 14 km/h (maastossa 8 km/h)  
- toimintamatka 300 km (maastossa 150 km) 175 km (maastossa 100 km)  
- pituus 4,425 m 4,425 m  
- leveys 1,99 m 1,99 m  
- korkeus 2,53 m 2,53 m  
- paino 2 500 kg (5 200 kg) 2 800 kg (5 500 kg) ?  
- miehistö 2 2  
- panssarointi ei ole ei ole  
- käyttöönotto 1942 1942 ?  
- tuotanto 2 600 kpl yli 22 000 kpl  
- hinta - -  
 

Raupenschlepper Ost (RSO).
Kuva: August Horch Museum, Zwickau

Lähdeluettelo

  • - RSO – Raupenschlepper Ost, url: https://pkymasehist.fi, 24.3.2021
  • - Raupenschlepper Ost, url: https://de.wikipedia.org, 24.3.2021
  • - Steyr RSO, url: http://www.fahrzeug-der-wehrmacht.de, 24.3.2021
  • - Raupenschlepper Ost, url: http://lexikon-der-wehrmacht.de, 24.3.2021
  • - Waffen Arsenal 189- Zugfahrzeuge für Geschütze der Wehrmact 1935–1945, Fred Koch

1.8.2011 (7.10.2026 18:19)