Führerhauptquartier Wolfsschanze (Sudenpesä)

Päätös rakentaa Führerhauptquartier Wolfsschanze eli Johtajan päämaja Sudenpesä, tehtiin 27–29.8.1940, kun Hitlerin avustajat Oberst Rudolf Schmundt ja Major Gerhard Engel, sekä varusteluministeri Dr. Fritz Todt, tutustuivat Rastenbugin itäpuolella olevaan Giertozin metsäalueeseen. Sudenpesän rakentaminen aloitetiin siis Itä-Preusissa, lähellä Rastenburgia. Sudenpesä valmistui vuonna 1941, ennen operaatio Barbarossan alkamista, 22.6.1941. Saksan valtakunnan kansleri Adolf Hitler, johti sieltä käsin itärintaman sotatoimia. Sudenpesä koostui noin kahdesta sadasta maanpäällisestä rakennuksesta ja betonibunkkereista. Siellä työskenteli kaikkiaan noin 2 000 henkilöä. Sudenpesän alue oli erittäin tarkoin vartioitu, hyvin naamioitu ja monin kertaisin piikkilanka-aidoin ja miinakentin suojattu.

Sudenpesään johti rautatien Görlitzin rautatieasemalta, joten Hitler pystyi kulkemaan sinne myös henkilökohtaisella junallaan. Sudenpesän tuntumassa oli laskeutumispaikka Fieseler Storch Fi 156 -yhteyslentokoneelle, sekä Rastenburgin lentokenttä, noin viiden kilometrin päässä.

Kartan numeroidut kohteet

• 1. Hitlerin bunkkeri (Führerbunker), ilmasuoja
• 2. Uusi teehuone
• 3. Martin Bormannin ja esikunnan ilmasuojabunkkeri
• 4. Martin Bormannin bunkkeri
• 5. Ilmatorjuntabunkkeri (Flakbunker)
• 6. Palokunta, vesisäiliö
• 7. Vanha teehuone
• 8. Reichsmarschall Hermann Göringin majoitustilat
• 9. Göringin ja esikunnan ilmasuojabunkkeri
• 10. Varasto
• 11. Hitlerin adjutantin majoitus
• 12. Wehrmachtin henkilöstötoimisto
• 13. Generalfeldmarschall Wilhelm Keitel (OKW) majoitusbunkkeri
• 14. General Alfred Jodl (operaatiopäällikkö OKW) parakki (betonia)
• 15. Esikunnan messi II
• 16. Dr. Morell, K. Bodenschatz, Hewel, H. Voss ja H. Fegelein majoitus
• 17. Elokuvateatteri
• 18. Rautatieasema Hitlerin yksityisjunalle
• 19. Radio- ja Telex-asema (betonibunkkeri)
• 20. Autotalli
• 21. Varasto
• 22. Philipp Bouhlerin johtamat sihteerit
• 23. RSD:n esikunta (Johann Rattenhuber ja Postitoimisto
• 24. Vieraiden ilmasuojabunkkeri
• 25. Konferenssisali (karttahuone)
• 26. Hitlerin lehdistösihteerin, Otto Dietrich toimisto
• 27. RSD:n parakki
• 28. RSD:n parakki
• 29. FBK/RSD:n parakki
• 30. Hitlerin henkivartioston kasarmi ja toimisto
• 31. Varageneraattori
• 32. Bunkkeri
• 33. Palokunta
• 34. Ulkoministerin toimisto
• 35. Fritz Todtin majoitus (myöh. Albert Speer)
• 36. RSD:n parakki
• 37. Ilmasuojabunkkeri, suojana ilmatorjuntayksikkö
• 38. OKL:n toimistot
• 39. OKM:n toimistot

Sudenpesän suojaaminen

Alueen suojaamisesta vastasi Führerbegleitkommando (FBK) ja Reichssicherheitsdienst (RSD). Suojaosaston johtajana toimi RSD:n päällikkö SS-Gruppenführer Johann Rattenhuber (1897–1957). FBK:n komentajana toimi SS-Obersturmbannführer Bruno Gesche (1905–1982). FBK:n vahvuus vuonna 1943 oli, 31 upseeria ja 112 aliupseeria ja sotamiestä. Lähialueella oli hälytysvalmiudessa myös Führerbegleitsbrigade (FBB).

Sperrkreiss I

Sperrkeiss I, eli turvallisuusvyöhyke 1 sijaitsi alueen keskellä ja sen vartioinnista vastasi RSD ja FBK. Alue oli teräsaidan ympäröimä. Tällä vyöhykkeellä oli Hitlerin bunkkeri ja 10 muuta naamioitua, teräsbetonista rakennettua bunkkeria.

Sperrkreiss II

Sperrkeiss II, eli turvallisuusvyöhyke 2 sijaitsi turvallisuusvyöhyke 1:n ympärillä. Sinne oli sijoitettu valtakunnan ministeriöiden edustajia, esikunnan upseereita, kaksi messiä, viestikeskus ja FBB:n kasarmi.

Sperrkreiss III

Sperrkeiss III, eli turvallisuusvyöhyke 3 sijaitsi turvallisuusvyöhyke 2:n ympärillä. Vyöhyke oli reunustettu kaksinkertaisella piikkalankaesteellä, joiden välimaasto oli miinoitettu. Alue oli vahvasti linnoitettu ja sen puolustuksesta vastasi FBB. Sen käytössä oli vartiotaloja, vartiotorneja ja tiesulkuja,

Sudenpesän lähistöllä sijaitsi useita kokeita eri puolustushaarojen esikuntia.

• - Robinson, Oberkommando der Luftwaffe (OKL), 65 km Sudenpesästä pohjoiseen, Romintenissa, lähellä Goldapia
• - Mauserwald, Oberkommando des Heeres (OKH), 20 km Sudenpesästä koillisuun, lähellä Angerburgia
• - Hochwald, Hauptquarter der SS, 25 km Sudenpesästä koilliseen

Kenraaliluutnantti Harald Öhquist

Kenraaliluutnantti Harald Öhquist (1891–1971) matkusti 18.6.1941 Saksaan. Öhquist toimi ylipäällikkö Mannerheimin edustajana, Saksan asevoimien esikunnassa (Finnischer General beim OKW) "Vertreter des Oberkommandierenden der Streitkräfte Finnlands beim Oberkommando der Wehrmacht (OKW)", eli Suomen armeijan ylipäällikön sijainen, Saksan asevoimien esikunnassa. Öhquist matkusti 28.1.1942 takaisin Suomeen ja hänen tilalleen tuli kenraalimajuri Paavo Talvela.

Heinäkuun 20. päivän salaliitto - operaatio Valkyyria

Oberst Claus von Stauffenberg, Generalmajor Henning von Tresckow ja General der Infaterie Friedrich Olbricht, aloittivat Hitlerin salamurhan suunnittelun jo syyskuussa 1943. Alunperin tarkoituksena oli murhata samaan aikaan Hermaan Göring ja Heirich Himmler. Ensimmäinen yritys oli 11.7.1944 Kotkanpesässä, mutta se jouduttiin perumaan, koska Göring ja Himmler eivät olleet paikalla. Uusi yritys Sudenpesässä 15.7.1944, jouduttiin myös perumaan, koska Himmler ei ollut paikalla. Lopullinen salamurhayritys käynnistettiin Sudenpesässä 20.7.1944, vaikka Himmler ja göring eivät olleet paikalla.

Kokous Sudenpesässä alkoi 20.7.1944, klo 12.30. Stauffenbergin onnistui salakuljettaa salkussaan, kaksi yhden kilon painoista räjähdettä. Stauffenberg jätti viritetyn pommin suuren kokouspöydän alle ja poistui itse tekosyyn perusteella paikalta. Oberst Heinz Brandt kuitenkin vahinossa potkaisi salkun nurin ja nosti sen uudelleen pystyyn, mutta asettaen sen tammipöydän paksun tukijalan taakse. Pommi räjähti, mutta tammipöydän tukijalka suojasi Hitleriä ja hän vain loukkaantui tapauksen yhteydessä.

Tällä välin Stauffenberg oli jo saapunut Berliinin ja vallankaappaus oli täydessä käynnissä. Propaganda ministeri Josef Goebbels sai kuitenkin yhteyden Sudenpesään ja tiedon, ettei Hitler ollut kuollut. Vartiopataljoonan (Wach-Bataillon Großdeutschland) komentaja Major Otto Remer (1912–1997) teki rynnäkön vallattuun hallintorakennukseen ja pitätti salaliittolaiset. Epäonnistunut attentaatti johti yli 5 000 henkilön pidättämiseen, syytteisiin tuomari Roland Freislerin pitämissä oikeuden käynneissä ja useiden kohdalla kuolemantuomioihin.

Wolfsschanze 20.11.1944

Etenevä puna-armeija uhkasi marraskuussa 1944 jo Itä-Preussia, jolloin Sudenpesä evakuoitiin. Wehrmacht käynnisti 20.11.1944 operaation, Unternehmen Inselsprung, mikä tarkoitti Sudenpesän räjäyttämistä.

Lähdeluettelo

• - Wolf's Lair, url: https://en.wikipedia.org, 26.1.2023
• - Wolfsschanze, url: https://wolfsschanze.pl, 26.1.2023
• - Wolfsschanze, url: https://landmarkscout.com, 26.1.2023

26.1.2023 (26.1.2023 20:18)