Saksan raaka-ainetilanne 1939–1945

Yleistä

Saksan hyökättyä Puolaan 1.9.1939, oli Saksa suhteellisen valmistautumaton pitkäaikaiseen sodankäyntiin. Saksan sotavarusteluteollisuus oli useiden raaka-aineiden osalta, joko täysin tai ainakin osittain riippuvainen ulkomaan tuonnista. Puolan sotaretki kesti suunnitellusti vain muutamia viikkoja, mutta Englannin ja Ranskan sodanjulistukset 3.9.1939, muuttivat tilanteen ja aloittivat pitkän ja uuvuttavan toisen maailmansodan.

Alla oleva taulukko osoittaa kuinka valmistautumaton Saksa raaka-ainevarantojen suhteen, syksyllä 1939 oikeastaan olikaan.

Saksan raaka-ainevarannot

Raaka-aineiden tuonti ulkomailta

Saksan riippuvuus ulkomaista

Saksan teollisuus oli melko riippuvainen tärkeimpien raaka-aineiden osalta ulkomaisesta tuonnista. Alla muutamia tärkeimmistä. Prosenttiluku osoittaa ulkomailta tuodun raaka-aine määrän osuutta prosentteina kokonaiskulutuksesta.

• - sinkki, 25 %
• - lyijy, 50 %
• - kupari, 70 %
• - tina, 90 %
• - nikkeli, 95 %
• - bauksiitti, 99 %
• - raakaöljy, 65 %
• - kautsu, 80 %

Raaka-ainepula jo vuonna 1941

Elokuussa 1941, Saksa kärsi ensimmäisen kerran selkeästä raaka-aine pulasta. Kumi oli lopussa ja teräksen tarve oli 1,65 miljoonaa tonnia kuukaudessa, kun vastaava tuotanto oli vain 800 000 tonnia. Alumiinin tarve olisi ollut 38 400 tonnia ja sitä oli jakaa vain 30 000 tonnia kuukaudessa. Alumiinin tuotanto laski talvisin 10–20%, koska sähköä kului paljon lämmitykseen, eikä sitä riittänyt tarpeeksi teollisuuden tarpeisiin.

Saksalaisten valmistaman synteettisen kumin Bunan, valmistukseen tarvittiin Japanista tuotua kautsua. Buna sisälsi 5 % kautsua. Buna tule sanoista Butadieeni ja Natrium. Saksalla oli akuutti pula raakakumista ja Buna oli keino helpottaa tilannetta, mutta sen kylmän sietokyky oli tavallista kumia selvästi heikompi.

Kautsun ja raakakumin saaminen Japanista Saksaan oli aikaa vievää, kallista, sekä vaarallista. Englantilaisten merisaarto ei ollut aukoton, mutta riittävän pitävä estämään tehokkaan raaka-aineiden saannin Euroopan ulkopuolelta. Kumia jouduttiin tästä johtuen tuomaan Japanista, jopa sukellusveneillä.

Raaka-aineiden tuonti Neuvostoliitosta 1940–1941

Saksan solmittua Ribbentrop sopimuksen Neuvostoliiton kanssa, alkoi maiden välillä myös suhteellisen mittava kaupankäynti. Kauppaa käytiin 10.2.1940–21.6.1941 välisenä aikana.

Saksan viennin ja tuonnin kauttakulku Neuvostoliiton kautta oli merkittävää. Vuonna 1940 Neuvostoliiton viennistä 52,2 % suuntautui Saksaan. Venäjän tuonnista puolestaan 29 % tuli Saksasta. Huhtikuun ja joulukuun 1940 välisenä aikana Saksan tuonnista 59 % kulki Neuvostoliiton kautta ja viennistä 49 %. Vuoden 1941 tammikuusta kesäkuuhun välisenä aikana vastaavat luvut olivat viennin osalta 72 % ja tuonnin 64 %.

Saksan viennin arvo oli 22.6.1941 mennessä 467 000 000 RM. Saksa oli sodan alkaessa 22.6.1941 (operaatio Barbarossa), velkaa Neuvostoliitolle 239 000 000 RM.

Neuvostoliitto oli täsmällinen kauppakumppani ja se piti kiinni sovituista toimituseristä. Neuvostoliitto toimi usein välikätenä hankittaessa harvinaisempia raaka-aineita (joita ei löytynyt Neuvostoliitosta), tai tietyt valtiot eivät näitä suoraan Saksalle poliittisista syistä myyneet. Neuvostoliitto jopa maksoi näiden tuotteiden kuljetuksen rautateillään.

Saksa toi Neuvostoliitosta viljaa 1,5 miljoonaa tonnia, öljyä miljoona tonnia, platinaa 2 700 kg, mangaanimalmia, kromia, 100 000 tonnia puuvillaa ja 500 000 tonnia fosfaattia. Saksa puolestaan vei Neuvostoliittoon työstökoneita, lentokoneita, aseita, ammuksia ja jopa puoli valmiin risteilijä Lützowin.

Suomen merkitys

Kesällä 1940 Berliinissä käytyjen kauppaneuvottelujen tuloksena, Suomi sai kipeästi tarvitsemaansa viljaa. Samalla Saksa sitoutui ostamaan huomattavat määrät suomalaisen metsäteollisuuden tuotteita. Suomen viennin arvo oli 98 400 000 RM ja tuonnin arvo 68 800 000 RM.

Kesäkuussa 1941 tehtyjen neuvottelujen tuloksena Saksa lupautui toimittamaan 1 200 000 tonnia kivihiiltä ja 120 000 tonnia koksia. Joulukuussa 1941 Suomi pyysi lisäksi 260 000 tonnia viljaa.

Helmikuussa 1942 käydyissä uusissa kauppaneuvotteluissa, Suomi sitoutui toimittamaan metsäteollisuuden tuotteita 107 400 000 RM arvosta, mikä oli noin kolmasosa Saksan koko tarpeesta. Suomi sitoutui toimittamaan myös kuparia 2 000 tonnia, nikkeliä 4 000 tonnia sekä molybdeeniä. Samalla Saksasta tuotiin 120 000 tonnia rautaa ja terästä, sekä erilaisia koneita.

Saksan raaka-aine tuotanto 1939–1945

Terästuotanto

Saksan terästeollisuuden tuotanto kasvoi tasaisesti sodan kuluessa. Notkahduksia tuotantoon kuitenkin aiheutti raaka-aineiden saatavuus, sekä liittoutuneiden ilmapommitukset. Yllättävää sinänsä on, että sotaa käyvän maan terästuotannosta yli 50 % meni siviiliteollisuuden käyttöön. Tilanne muuttui aseteollisuuden eduksi vasta vuonna 1943, kun käynnistettiin ns. totaalinen sodankäynti. Siltikin siviiliteollisuus sai tuotetusta teräksestä 40–45 %, sodan loppuun asti.

Saksan omista rautakaivoksista saatu rautamalmi oli heikkolaatuista. Sitä parannettiin esimerkiksi Ruotsin Kiirunasta tuodulla korkealuokkaisella malmilla. Vuonna 1938 Saksan oma rautamalmin tuotanto oli 10 miljoonaa tonnia ja tuontimalmin määrä 22 miljoonaa tonnia.

Ruotsi toimitti vuosittain keskimäärin yhdeksän miljoonaa tonnia rautamalmia. Tästä seitsemän miljoonaa tonnia tuli Kiirunan ja Jällivaaran kaivoksista. Loput kaksi miljoonaan tonnia tuli Keski-Ruotsin rautakaivoksista. Malmi kuljetettiin kesäaikaan junilla Luleån satamaan, josta edelleen malmilaivoilla meriteitse Lübeckiin, Saksaan. Talviaikaan Perämeri oli jäässä, joten malmi kuljetettiin junilla Norjan, Narvikin satamaan. Sieltä matka jatkui malmilaivoilla Norjan rannikkoa myöten Saksaan. Norjan rannikkoreitti oli vaarallinen, brittilaivaston uhatessa kuljetuksia. Toinen reitti oli kuljettaa malmi junilla Ruotsin, Oxelsundin jäästä vapaaseen satamaan ja sieltä edelleen laivoilla Saksan satamiin.

Kesällä 1940 Saksa valtasi Ranskan. Ranskan Lorrainesta toimitettiin jatkossa 10 miljoonaa tonnia rautamalmia vuodessa. Käytännössä Ranskan terästuotannosta 74 % kuljetettiin Saksaan. Lisäksi miehitetystä Norjasta ja Luxemburgista toimitettiin 3 miljoonaa tonnia. Myöhemmin myös Belgiasta tuotiin rautamalmia Saksaan.

Vuonna 1942 saksalaiset pääsivät hyödyntämään, edellisenä vuonna valtaamansa Donetsin alueen luonnonrikkauksia. Rautamalmia kaivettiin Krivoi Rogin alueen rautakaivoksista ja se jalostettiin suurissa metallisulatoissa. Donbasista saatu korkealuokkainen hiili ja Zaporizhzhian suuri turpiinivoimala toimivat sulattojen käyttövoimana. Krivoi Rogin rautamalmin laatu ei kuitenkaan yltänyt Ruotsista saadun raudan tasolle ja niinpä sen jalostaminen vei enemmän voimavaroja.

Tärkeiden raaka-aineiden jakamisesta, kuten rauta, teräs, öljy ja bensiini vastasi Puolustustalous- ja varusteluvirasto (Wehrwirtschafts- und Rüstungsamt). Sen päällikkönä toimi kenraali Georg Thomas.

Volframi

Volframi oli Saksalle strateginen raaka-aine. Sitä tarvittiin mm. panssariteräksen valmistuksessa, sekä kovaytimisten panssarikranaattien valmistuksessa. Volframia Saksa toi lähinnä Portugalista ja Espanjasta. Saksa teki Portugalin kanssa sopimuksen volframin tuonnista vuonna 1942. Portugali sai vaihdossa terästä ja hiiltä. Espanjan volframikaivokset olivat käytännössä saksalaisten hallinnassa.

Tina

Saksa toi merkittävät määrät tinaa lähinnä Portugalista. Sopimus tinan toimittamisesta oli solmittu vuonna 1942.

Kromi

Saksa ja Turkki solmivat kromimalmin tuontisopimuksen lokakuussa 1941. Turkki toimitti kromia vuosina 1941–1944, käsittäen 38 % Saksan tarpeesta. Turkki lopetti toimitukset huhtikuussa 1944, liittoutuneiden painostuksesta.

Mangaani

Myös mangaani luokiteltiin strategisiin raaka-aineisiin. Saksa tarvitsi sitä lähinnä panssariteräksen valmistuksessa. Saksa sai suurimman osan tarvitsemastansa mangaanista vuoden 1941 loppupuolelta alkaen valottamansa Ukrainan, Nikopolin mangaanikaivoksista.

Molybdeeni

Molybdeeni luokiteltiin myös strategisiin raaka-aineisiin. Sen merkitys terästeollisuuden lisämetallina oli merkittävä. Molybdeeniä käytetään korkealuokkaisten panssariterästen valmistuksessa, koska sen ominaisuutena on parantaa muiden lisäaineiden tehovaikutteita. Saksalla itsellään oli molybdeenikaivos, mutta se ei ilmeisesti tyydyttänyt koko tarvetta, sillä molybdeeniä tuotiin suuret määrät Suomen Mätäsvaaran kaivoksesta, sekä ilmeisesti jonkin verran Norjan Knabenista.

Koboltti

Kobolttia tarvittiin synteettisen öljyn valmistamisessa, korroosion- ja kosteudenkestävissä metalliseoksissa. Kobolttia käytetään myös teräksen työstämisessä käytetyissä, kovametallista valmistetuissa työkaluissa.

Kautsu

Luonnonkumia eli kautsu, tuotiin Saksaan lähinnä Japanista. Japanin aloitettua sotatoimet Englantia, Ranskaa ja lopulta myös Yhdysvaltoja vastaan, vaikeutti tuntuvasti tuontia Japanista. Maaliskuussa 1944 tuotiin U-veneellä Japanista 49 tonnia kumia, 25 tonnia volframia ja kaksi tonnia kiniiniä sekä kaksi tonnia oopiumia.

1944

Taulukkoa tarkastelemalla voidaan havaita, että erityisesti nikkelin saatavuuden kanssa oli tuntuvia ongelmia. Muita ongelmallisia raaka-aineita olivat lyijy, antimoni ja luonnonkumi. Volframi oli jo vuodesta 1942 ollut todella vähissä, joten sen käyttöä panssariammuksissa rajoitettiin voimakkaasti.

Lähdeluettelo

• • Marssi Venäjälle, Paul Carell, 1963
• • Stalini käest lastud voimalus, Mihhail Meltjuhhov, 2005
• • Jatkosodan pikkujättiläinen, 2005
• • WW2Total, url: http://ww2total.com, 25.2.2012
• • Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho, osa 2, William L. Shirer
• • Poltettu maa – Taistelut Volgan ja Veikselin välillä, Paul Carell, 1966
• • Menetetyt voitot, Erich von Manstein, 1998
• • Sturmvogel, url: http://www.sturmvogel.orbatm, 8.3.2012
• • Itsenäisyyden puolustajat – Kotirintama, 2002
• • Suomen molybdeenihohteista, Geologinen tutkimuslaitos, Max Kulonpalo ja Vladi Marmo, 1955

6.6.2011 (21.2.2021 21:55)