120-PM-38

Yleistä

Neuvostoliitossa aloitettiin ranskalaisen Mortier Brandt de 120mm Modele 1935 -kranaatinheittimen valmistus lisenssillä. Venäläiset kehittivät tästä modifioidun oman version ja sen tuotanto aloitettiin vuonna 1938, nimikkeellä 120-PM-38.

120-PM-38 voitiin purkaa kuljetuksen ajaksi myös kolmeen osaan. Putki (paino noin 100 kg), kolmijalka (paino noin 62 kg) ja vastin (paino noin 94 kg). Yleensä tätä kranaatinheitintä kuitenkin siirreltiin pyörien päällä, pyörätrailerin painaessa noin 490 kg. Kun tähän vielä lisättiin ammusvaunu, oli vedettävän yhdistelmän kokonaispaino noin 1 150 kg.

120mm kranaatinheitin 120-PM-38 kuljetusalustallaan

Toiminta

Kranaatinheitin on epäsuoraa tulta ampuva jalkaväen tukiase. Se on yksinkertainen, halpa ja suhteellisen tarkka ase. Kranaatinheittimessä on yleensä neljä osaa: vastin, tuki, putki ja suuntain.

Kranaatinheittimen toiminta on yksinkertainen. Heitin on suustaladattava, joten ammus pudotetaan heittimen suusta, sen sileäpintaista putkea myöten alaspäin. Saavuttuaan putken pohjalle se osuu iskuriin, joka puolestaan laukaisee ammuksen nallin. Nalli laukaisee ammuksen ajopanoksen ja ammus aloittaa matkan putkea myöten ylöspäin. Päästyään ulos putkesta, ammus jatkaa matkaa ballistisella lentoradalla kohti maalia. 120mm kranaatin nopeus on latauksesta riippuen noin 272 m/s. Aseen rekyyli ohjautuu putken pohjasta vastinlevyn ja siitä suoraan maahan.

120 mm kranaatin tuhovaikutus

Raskaan kranaatinheittimen ammuksen vaikutus perustuu kranaatin kuoresta muodostuvien, erikokoisten ja muotoisten sirpaleiden liike-energiaan. 120mm kranaatin kuori, hajoaa arviolta noin kahteen tuhanteen osaan, eli sirpaleeseen. Kranaatin tuhovoima kattaa räjähdyspaikasta, noin 50 metriä suuntaansa olevan alan ja henkilöitä haavoittavia sirpaleita voi lentää jopa muutaman sadan metrin päähän. Kranaatti tekee maahan noin puolimetriä syvän ja pari metriä halkaisijaltaan olevan kuopan.

Kranaatinheitin on tehokas ase vihollisen hyökkäävää jalkaväkeä vastaan, koska hyökkääjän on edetäkseen tultava esiin asemistaan ja kuljettava pinnassa, kohti vihollisen asemia. Kranaatinheitin on suhteellisen tehoton, hyvin linnoittautunutta vihollista vastaan.

Tekniset tiedot

120mm kranaatinheittimet
 
  120-PM-38 120-PM-43
- kaliiperi 120 mm 120 mm
- putken pituus 186 cm 186 cm
- putken rihlat ei ole ei ole
- putken elinikä n. 15 000 lk n. 15 000 lk
- tykin paino (kuljetuksessa) 477 kg 521 kg
- tykin paino (tuliasemassa) 280 kg 275 kg
- tähtäinlaite - -
- suuntauskulma koro +45° – +80° koro +45° – +80°
- minimikantama 1 380 m 500 m
- maksimikantama 6 000 m 5 700 m
- ammus 16 kg (HE) 16 kg (HE)
- lähtönopeus 272 m/s 272 m/s
- tulinopeus noin 9 lk/min noin 9 lk/min
- miehistö 6 6
 

Saksalaisten käytössä

Saksan armeija sai käsiinsä sotasaaliina suuren määrän neuvostoliittolaisia 120mm kranaatinheittimiä (120-PM-38), joista Saksan armeijassa käytettiin nimitystä 12cm Granatwerfer 378(r). Saksalaiset totesivat 120mm kranaatinheittimen niin tehokkaaksi, että aloittivat oman tuotannon nimikkeellä 12cm Granatwerfer 42.

Suomalaisten käytössä

Myös Suomen armeijan käsiin jäi sotasaaliina, jatkosodassa venäläisiä 120mm kranaatinheittimiä ja niiden ampumatarvikkeita. Kaikkiaan näitä heittimiä oli 120 kpl ja lisäksi Saksasta tuotiin 50 kpl lisää. Suomalaiset joukot ottivat nämä tehokkaat aseet välittömästi käyttöönsä, nimikkeellä 120 Krh/38.

120-PM-43

Neuvostoliitto otti vuonna 1943 tuotantoon uuden parannetun version, 120-PM-43, jota kutsuttiin myös nimellä Samovar. Uusi kranaatinheitinmalli korvasi nopeaan tahtiin, vanhan 120-PM-38 mallin.

Lähdeluettelo

  • - M1938 mortar, url: https://en.wikipedia.org, 5.3.2021
  • - Soviet 120mm mortar 1943 and 1938 models manual (SF-F-9-201)
  • - 120-PM-43 mortar, url: https://en.wikipedia.org, 5.3.2021

3.11.2011 (11.3.2021 07:01)